operaatio verna

Ville Kaarnakari: Operaatio Verna


Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2015, ISBN 978-951-31-8530-5, noin 450 sivua


Operaatio Verna – Kaleva Suomenlahteen

Sotajännärikirjailija Ville Kaarnakari iskee taas: Operaatio Verna on moniulotteinen kertomus siitä, miten asiat olisivat saattaneet tapahtua talvi- ja jatkosodan välissä.

Operaatio Vernassa seikkaillaan milloin Virossa, milloin Hankoniemellä, milloin Berliinissä, milloin Helsingissä. Tapahtumat liittyvät ensisijaisesti Neuvosto-Venäjän laajentumispyrkimyksiin Virossa ja Suomessa.

Kirjan keskeisistä teemoista esilletulevimpia on suomalaisen matkustajalentokone Kalevan alasampuminen kesällä 1940. Kirjailija on luonut kiinnostavan, jopa hyvin uskottavanoloisen juonikuvion tapahtumiin. Jottei kirjan sisältö näiltä osin paljastuisi, jätän asian lähemmän tarkastelun lukijoiden huoleksi.  Sen verran kuitenkin sanon, että Kalevan kohtalo liittyy niin Viron ja muiden Baltian maiden liittämiseen neuvostokansojen onnelaan.

Kirjailija Kaarnakari tuo lukijoitaan eri tapahtumien ääreen tavalla, joka ensin hämmentää, mutta sitten nivoutuu yhteen. Yhteys löytyy niin Hankoniemen neuvostovenäläisen varuskunnan kuin Suomen-Neuvostoliiton Rauhan ja Ystävyyden Seuran toimintaan vuonna 1940. Kaarnakari realisoi niin hankolaisen neuvostovenäläisen varuskunnan hyökkäyksen kohti Helsinkiä kuin ”ystävyysseuran” masinoiman vallankaappaushankkeenkin.

Helsinkiläisille, muillekin, maanpuolustajille kiinnostava teema on vapaaehtoisen maanpuolustuksen – ja vapaaehtoistoiminnan yleensäkin – merkitys itsenäisyytemme säilyttämiseen. Aikarajoja rikkoen kirjailija siirtää myöhempien aikojen toimintaa vuoteen 1940. Tässä tulee esiin myös aito ”konepistooliromantiikka” jopa enemmälti kuin Kaarnakarin aiemmassa tuotannossa.  Teos  on siten moniulotteinen, että niin historiantuntijat kuin historiaan vasta tutustuvatkin voivat tuntea itsensä kotoisaksi kirjan ääressä.

Pienenä ihmettelynä useampaa kirjakauppaa kolunneena: Ville Kaarnakarin kirjat ovat oman genrensä harvinaisia, poikkeuksellisia edustajia. Siksi on hyvin outoa, etteivät ne erotu kirjakaupan hyllystä omana lajityyppinään. Teosten kannet ovat tummia hahmottomia möhkäleitä, jotka hukkuvat myyntihyllyyn. Jos kirjan tärkein myyjä on kansi, niin tässä annetaan turhaa tasoitusta ”rividekkareille”.  Kansi tai kirjan joutuminen kirjakaupassa naisten dekkarihyllyyn estää teoksen päätymisen kiinnostuneen mieslukijan haltuun, joka kuitenkin etsii kirjaa sotakirjojen joukosta. Harmi.

Hullumpiakin kirjoja on luettu. Suosittelen.

Veikko Luomi