Menetetyt majakat

Teos kertoo entisillä ja nykyisillä merialueillamme ja Laatokalla sijainneiden ja yhä sijaitsevien majakoiden ja majakkasaarten sotavuosista. Aiemmin julkaisemattomat huikeat valokuvat tuovat historian lähelle lukijaa.

Toisen maailmansodan rauhanehtojen seurauksena Suomi menetti kokonaisia kaupunkeja, kyliä, kuntia, vesistöjä – ja majakkasaaria. Majakkasaarten menetyksen myötä monissa paikoissa loppui kokonainen elämäntapa. Ne olivat muodostaneet tiiviitä pienoisyhdyskuntia eristyksissä muusta maailmasta. Saarilla oli jopa satojen vuosien perinteet, usein omat lakinsa ja tapansa. Napanuora katkesi kertaheitolla. Suomalaisille jäi vain muistoja – ja kiehtovia kuvia.

Sodassa majakoita tuhottiin niin vihollisten kuin omienkin toimesta. Esimerkiksi Glosholmenin majakka, muumitalon esikuva, määrättiin räjäytettäväksi, jotta vastapuolen lentokoneet eivät pystyisi suunnistamaan sen avulla. Sota ehti loppua ennen tuhotyötä, mutta käskyä ei ehditty peruuttaa.

Majakoita on menetetty paljon aikaisemminkin. Suomen sodassa tuhottiin Utön vuonna 1753 rakennettu majakka. Krimin sodassa mellastus majakkasaarilla jatkui. Jokainen sota on jättänyt jälkensä majakoihimme.

Johanna Pakola (s. 1970) on naantalilainen tietokirjailija, joka on erikoistunut merelliseen historiaan. Hän on kirjoittanut toistakymmentä tietokirjaa, joista useat
käsittelevät suomalaisia linnakesaaria. Docendo julkaisi keväällä 2016 Pakolan ja Ove Enqvistin toimittaman suurteoksen Suomenlahti Pietarin suojana.

Seppo Laurell (s. 1937) on merikapteeni, tietokirjailija ja Suomen johtava majakka-asiantuntija. Hänen teoksistaan Valo merellä oli Tieto-Finlandia-ehdokkaana (2009) ja Suomen majakat sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon (2000).

Johanna Pakola, Seppo Laurell: Menetetyt majakat (Docendo 2016), ISBN 978-952-291-288-6, sidottu, 140 sivua.