Krihaoperaatio, luostari tai vankila ja turvallinen arki

Kuten matkustaminen yleensä, ulkomaan komennus on aina myös matka sisäänpäin. Puolen vuoden, vuoden askeesi erämaassa tai vuorilla, erossa lähimmäisistä ja arjen turvallisista rutiineista voi järkyttää perusturvallisuudentunnetta. Ammattisotilas tai reserviläinen, palvelus pakottaa epämukavuusalueille. Suomalaisen tai kansainvälisen yksikön organisaatiokulttuuri eroaa aina päivätyöstäsi. Saatat itsekin olla erilainen, parempi tai huonompi versio Pohjolan itsestäsi. Erityisesti ensimmäisessä operaatiossa on tarve sanoittaa ja ymmärtää kokemaansa. Jos antaa sille mahdollisuuden, myös kotimaan arki voi näyttäytyä toiselta päiväntasaajan valossa.

UNIFIL-operaatio (United Nations Interim Force in Lebanon) on seikkailumielen hautausmaa. Olli Nurmen teos Ruutitynnyrin vartijat on rehellinen kuvaus reservin upseerin kokemuksista hänen ensimmäisessä kriisinhallintaoperaatiossaan tiedotusupseerina Libanonissa 2012-2013. Suomalaiset ovat palvelleet UNIFIL:ssa kolmessa erässä: 1982-2001, 2006-2007 ja 2012 alkaen. Muistelmat pohjautuvat Nurmen päiväkirjamerkintöihin. Hän kuvaa samaistuttavasti palvelusarkea ja sitä kolkuttavaa odotusta, että jotain tapahtuisi ”teatterissa”.

Vaikka sotilaallinen kriisinhallinta liitetään helposti Afganistanin ISAF-operaation (International Security Assistance Force) vuosien 2009-2010 kiihtymisvaiheen uutisointeihin suomalaisten tulitaisteluista, on rauhanturvaajan arki pitkälti puuduttavia rutiineja ja varautumista ”siihen johonkin”. Arjen stressi kumpuaa muualta kuin kovasta turvallisuustilanteesta. Kotimaan tavoin heikko ihmisjohtaminen, rasittavat palvelustoverit sekä huono työinfra rassaavat. Nurmenkin kohdalla, täyshoidossa eksoottisessa valtionhotellissa, painottuvat majoituksen, ruoka- ja vesihuollon ja vapaa-ajan ongelmat. Whatsapp ei myöskään toimi kriisinhallitsijan työkaluna ratkomaan parisuhdekriisejä toiselta puolelta maailmaa.

Nurmella on hieno tapa kuvata koko kriisinhallintaoperaation kaarta: valmistautumista ja ”alkujännää”, aklimatisoitumista rutiineihin, oman ekolokeron löytymistä sekä fyysistä ja henkistä paluuta toimialueelta. Tekstin sujuvuudesta huomaa Nurmen toimittajataustan ja sen, että teosta on hinkattu pieteetillä yli 10 vuotta. Kirja sopiikin hyvin taustatiedoksi operaatioon haikailevalle, muistin virkistäjäksi vanhalle fasselle ja ymmärrysämpäriksi rauhanturvaajan läheiselle.

Nurmen teoksen vahvuuksiin kuuluu myös Libanonin ja Lähi-idän poliittisen tilanteen avaaminen ja analyysi. Poliittisen historian maisterina ja uradiplomaattina hän on tehnyt taustatyönsä huolella ja keskustellut laajasti eri asiantuntijoiden kanssa. Kirja luo myös silmäyksen Syyriassa kesällä 2012 vain 90 päivän pituiseksi jääneeseen UNSMIS-sotilastarkkailijaoperaatioon (United Nations Supervision Mission in Syria). Kuvaus Syyrian heikkenevästä turvallisuustilanteesta nojaa operaatiossa palvelleen Raine Pölösen päiväkirjamerkintöihin. Vaikka Syyria on olennainen nappula Lähi-idän shakkilaudalla, tuntuu Pölösen äänen mukaan tuominen Nurmen tarinaan kerronnallisesti hieman irralliselta elementiltä.

Nurmi kertoo varsin diplomaattisesti entisistä palvelustovereistaan ja esimiehistään. Sen sijaan kirjan hauskin, jopa tragikoomisin, anti on kuvaus pataljoonan johtovastuussa olleiden irlantilaisten ja suomalaisten ajoittain tulehtuneistakin väleistä. Irlannin puolustusvoimat ovat brittityylinen ja osin aliresursoitu luokka-armeija. Koulusivistys on upseereiden etuoikeus. Tämä näkyi taisteluna vessapaperista, vesipulloista ja velvollisuudesta osallistua aamuparaateihin.

Rauhanturvaamisen arki rutiineineen muistuttaa luostaria tai vankilaa. Suurin osa tehtävistä ei vaadi älyllisiä ponnisteluita. Vaikka palvelus on ympärivuorokautista, jää vapaa-aikaa keskimäärin runsaammin kuin tietotyössä kotimaassa. Rakas väkivaltakoneistosi ylläpitää arjen rutiinejasi. Kun syöt, nukut ja liikut hyvin, elät yksinkertaista päivääsi murmelina, on siinä paradoksaalisesti jotain hyvin turvallista. Kenties yksinkertaisessa elämässä onkin syy rakkauteen lajia kohtaan ja siihen, että osa palaa reissuun kerta toisensa jälkeen – kuin vankilaan.

Pasi Hario

Kirjoittaja työskentelee mm. kriisinhallinnan tutkimus- ja kehitysprojektipäällikkönä ja luennoitsijana Laurea-ammattikorkeakoulussa

Ruutitynnyrin vartijat. Avain 2020. Sivumäärä: 299. Julkaisuvuosi: 2020.