Kotirintaman lapset

kotirintaman_lapset_web
Sota-ajan lapsuudella oli monet kasvot. Muun muassa Eino Grön, Lalli Partinen ja John Vikström kertovat lapsuudestaan. Mittava haastatteluteos kertoo lähes 80 talvi- ja jatkosodan kotirintaman lapsen tarinat.

Joukkoon mahtuu huolettomia leikkejä, puurtamista talkootöissä, surullisia evakkotarinoita, väkivaltaisia kokemuksia desanttijahdeista tai partisaanien tekemistä joukkomurhista sekä pohdintaa poissaolevista isistä ja arkea pyörittävistä äideistä.

Kirjassa kerrotaan myös useiden tunnettujen suomalaisten sotavuosista. Tuleva arkkipiispa John Vikström opetteli suomea isän kenttäpostien avulla. Tangolaulaja Eino Grönin merimiesisä oli talvisodan ajan internoituna Yhdysvalloissa. Jääkiekkolegenda Lalli Partisen isä puolestaan ehti nähdä poikansa vain kerran ennen kaatumistaan. Ministeriksikin ponnistanut Mikko Pesälä uurasti kotirintaman peltotöissä sotilaspoikien kanssa.

Heikki Tiilikainen on tehnyt massiivisen urakan kiertäessään Suomea ja jututtaessaan 1930-40-luvuilla syntyneitä ikätovereitaan. Hän on saanut haastateltavansa avautumaan henkilökohtaisistakin asioista, ja tarinoita säestää runsas kuvitus. Kirjan päähenkilöitä ovat lapset, mutta sen arkisia sankareita ovat kotona, työmailla ja puolustuslaitoksessa uurastaneet naiset.

”Desantteja lähinnä oli eräs somerniemeläinen Linnanmäki-niminen poika, joka oli minua hieman nuorempi, seitsemäntoista kai vasta täyttänyt. Kylmähermoinen kaveri – hän heitti kiväärin poskelleen, ampui, latasi ja ampui uudelleen.” – Niilo Hallamaa, Pusula

”Olin jotenkin huojentunut siitä, että isä oli niin kaunis ja vaalea muihin kauhean näköisiin kaatuneisiin verrattuna. Hänhän oli vuotanut verettömäksi, ja minusta hän näytti aivan enkeliltä kalpeudessaan ja mustine hiuksineen. Tuntui varmalta, että noin kaunis ihminen pääsee taivaaseen enkeliksi.” – Aira Samulin, Suojärvi

”Suomeen palattua sai alkunsa eräänlainen pettymyksen tunne, kun kaikki oli täällä huonommin kuin mihin oli Ruotsissa tottunut. Liisankadun lyseossa syötettiin kyllä isänmaallisuutta aika isolla lusikalla, mutta vastamyrkkyä tuli yleisessä saunassa, jossa sodan käyneet miehet tuntuivat olevan kaikkea muuta kuin isänmaallisia.” – Rudolf Lindblad, Helsinki

”Pojat olivat kehuskelleet muillekin saaneensa jostain tykin ammuksen ja veivät sitä varastoonsa, ja se kai sitten teki leikistä lopun. Juoksin heti räjähdyksen tapahduttua paikalle ja olin ensimmäisenä siellä. Jälki oli tietysti hirveää viisivuotiaan katseltavaksi.” – Yrjö Soini, Oulu

Heikki Tiilikainen on sotahistorioitsija ja rannikkotykistöupseeri. Hän on toiminut mm. puolustusministerin sihteerinä, YK-tehtävissä ja päätoimittajana. Hän on kirjoittanut useita kirjoja, joiden aiheet ulottuvat 1800-luvun Turkin sodasta nykyaikaiseen hybridisotaan.

Heikki Tiilikainen: Kotirintaman lapset (Docendo 2017). 343 sivua. ISBN 978-952-291-341-8.