Marko Maaluoto: Autojoukot Helsingissä 1918–2024

Autojoukkojen kiinnostavat vaiheet

Moniulotteinen ja hyvin visuaalinen historiikki kertoo seikkaperäisesti, mutta ei lainkaan tylsästi, autojoukkojen vaiheet Helsingissä yli sadan vuoden ajalta. Teoksen kautta hahmottuu moottoriajoneuvokoulutuksen sekä sotilasajoneuvokannan kehitys myös valtakunnallisella tasolla, eli sanaa Helsinki kirjan nimessä ei pidä pelästyä. Helsingin autojoukkojen vaiheet sivuavat montaa muutakin paikkakuntaa.

Kirja on samalla kunnianosoitus Autolinnana tunnetulle ja sittemmin siviilikäyttöön siirtyneelle kasarmille. Aikoinaan hyvin moderni Taivallahden kasarmi Mechelininkadun ja Pohjoisen Hesperiankadun risteyksessä otettiin vaiheittain käyttöön 1930-luvun puolivälin jälkeen. Läpi koko teoksen taivallahtelaishenki nousee hyvin vahvasti esiin. Palveluspaikkana Taivallahti tuntuu olleen sekä kantahenkilökunnan että varusmiesten suosiossa.

Moniulotteisuutta lisää sotilaspoliisikoulutuksen ja sotilasmusiikin vaiheiden ottaminen mukaan teokseen niiltä osin kuin ne sivuavat Taivallahtea. Kaartin soittokunta olikin viimeinen Puolustusvoimien toimija alueella irtautuen tammikuun lopussa 2013. Mittavan työn teoksen kirjoittajana tehnyt majuri Marko Maaluoto puolestaan on viimeinen Taivallahdessa varusmiehiä kouluttanut komppanianpäällikkö. Näin ollen hän tuntee taivallahtelaisuuden omakohtaisestikin.

Lukuisiin varuskunta- ja aselajihistoriikkeihin tutustuneena olen positiivisesti yllättynyt, kuinka visuaalinen ja elävä nykyaikainen historiikki voi olla. Erittäin runsas kuvitus ja muu oheismateriaali antaa tekstille tilaa hengittää. Teosta varten haastatellut entiset ja nykyiset sotilaat sekä eri vuosikymmenten varusmiehet antavat kirjalle oman lisäulottuvuutensa. Lukuisista aiheen kannalta tärkeistä persoonallisuuksista on laadittu henkilöesittelyt.

Monille Taivallahti on tuttu juuri varusmiesnäkökulmasta. Keskeinen sijainti mahdollisti nopeat pistäytymiset läheisissä ravitsemisliikkeissäkin. Korpivaruskuntien aikana on nostalgista lukea todellisesta kaupunkivaruskunnasta, jotka lienevät jo tyystin hävinneet kartalta. Kaikki varusmiehet eivät suinkaan olleet ihastuneita komennuksestaan kuljettajakoulutukseen, mutta monen mieli muuttui nopeasti. Ennen ajaminen ja autot olivat alokkaille siviilistä tuttuja, mutta nykyään auto-osaaminen ei ole lainkaan itsestään selvää.

Historiikki jakautuu kahteen pääosaan. Jälkimmäinen jakso käsittelee Autojoukkojen Helsingin killan vaiheita. 60-vuotista taivaltaan juhlinut kilta on myös teoksen julkaisija. Valtakunnallinen Autojoukkojen kilta perustettiin vuonna 1963, ja Helsingin kilta aloitti toimintansa seuraavana vuonna. Pian alaosastoja perustettiin eri puolille maata.

Kiltaosuus tietenkin antaa eniten kiltatyössä mukana olleille, mutta antaapa se sekä mallia että varoittavia esimerkkejä kiltatoiminnasta yleisemminkin. Riitaisia maanpuolustuskiltoja on tullut vastaani ennenkin. Autojoukkojen Helsingin Kilta kuitenkin voitti vaikeudet ja uusin nousu sekä jäsenmäärän että toiminnan näkökulmasta on alkanut vuonna 2014 käynnistetyn määrätietoisen ja ajoittain päivitetyn strategiatyön tuloksena.

Seppo Simola

Marko Maaluoto
Autojoukot Helsingissä 1918–2024
Autojoukkojen Helsingin Kilta 2024
ISBN 978-952-948-398-3