Viron vapaussota, Suomi ja suomalaiset

Suomalaisten käymät heimosodat 1918–22 ovat yleensäkin jääneet varsin vähälle huomiolle historiankirjoituksessamme. Kovin moni ei varmaan tiedä, että heimosodaksi luetaan myös  Viroon suuntautuneet suomalaisten vapaaehtoisten retket. Heimosotiamme ei ehkä myöskään mielletä osaksi 1. maailmansotaa, Venäjän sisällissotia ja Suomen vapaussotaa. Ne ovat kuitenkin kaikki pieniä palasia suuressa pelissä. Pelissä, jonka tuloksina Suomi ja Viro joutuivat kovin eri teille.

Viron vapaussota ja suomalaiset vapaaehtoiset

Heimosodat olivat vapaaehtoisten hankkeita, joita virallinen, itsenäistynyt Suomi ”seurasi katseella”, tuki monin tavoin, mutta ei selvästi ollut osallisena. Tavoitteita oli useita. Merkittävänä liikkeelle panevana voimana oli jo 1800 -luvun puolella kehittynyt kansallisuusaate ja sen myötä ajatus lähialueittemme suomensukuisten kansallisuuksien saamisesta yhteisen Suomen osaksi tai ainakin niiden itsenäistymisen tukeminen.

Kun eteläinen veljeskansamme virolaiset näkivät 1. maailmansodan jälkimainingeissa mahdollisuuden irtautua Venäjästä, he saivat merkittävää tukea hiukan aikaisemmin itsenäistyneestä Suomesta. Suomelle oli erittäin tärkeätä, että Suomenlahden eteläpuolelta löytyi läheinen ystävävaltio. Se oli turvallisuustekijä, taloudellisesti edullista ja myös heimoaatteen tavoitteiden mukaista.

Sukulaiskansamme inkeriläisten kohtalona oli jäädä vähitellen voimistuvan Neuvosto-Venäjän jalkoihin. Suomesta käsin heitä kyllä koetettiin tukea, mutta varsin vaatimattomaksi ja tehottomaksi apumme jäi. Ehkä siinä painoi eniten geopolitiikka, sillä Venäjän entisen pääkaupungin ja bolsevikkivallankumouksen kehdon, Pietarin, sittemmin Petrogradin sijainti keskellä inkeriläisaluetta teki sen, ettei Suomesta oltu kovin innokkaita operoimaan sillä suunnalla.

Virossa suomalaiset menestyivät

Toisin kuin heimosodissa yleensä, osallistumisessa Viron vapaussotaan suomalaiset vapaaehtoiset saivat kokea onnistuneensa. Suomalaisten apu muistettiin ja se muistetaan vieläkin merkittävänä tekijänä. Viro itsenäistyi, ja siitä tuli meille seuraavaksi kahdeksi vuosikymmeneksi monella tavoin läheinen yhteistyökumppani.

Viron vapaustaistelu osana maailmansotaa

Oman kansainvälisen lisänsä Viron vapaussotaan toi vahva englantilainen laivasto-osasto Itämerellä ja Suomenlahdella. Viron itsenäisyystaistelua se tuki merkittävästi, mutta se tuki myös Venäjän sisällissodassa valkoista osapuolta ja toisaalta torjui saksalaisten vapaajoukkojen yritykset palauttaa Baltian maat saksalaisparonien hallintaan. Erittäin mielenkiintoinen osa laivasto-osaston toimintaa olivat sen operaatiot Kronstadtia ja sen sisarlinnoitusta Krasnaja Gorkaa (Inkerinmaan Yhinmäki) vastaan. Siinä laivasto-osasto tukeutui Suomen puolella Koivistolle. Itsenäisen Suomen alueelle ja valtiojohtomme hyväksymänä! Varsin erikoinen episodi itsenäisen Suomen ensi vuosien historiassa.

Itämeri ja Suomenlahti, Suomen ja Viron kohtalon meret

Vaikka Neuvosto-Venäjän ja sen seuraajan Neuvostoliiton toimia Suomea vastaan ei tietenkään voi hyväksyä, niitä voi koettaa ymmärtää. Ymmärtäessään historiallisten tapahtumien syitä ja seurauksia, voi ehkä myös ymmärtää nykypäivää. Ja nykyisen rajanaapurimme, Neuvostoliiton seuraajan, Venäjän toimintaa. Me jälkiviisaat tiedämme, että itänaapurimme seurasi tarkoin, mitä Suomen suunnalla puuhattiin. Saksalaisen Itämerendivisioonan osallistuminen vapaussotaamme ja vuoden 1918 loppuun jatkunut oleskelu ja vaikuttaminen itsenäisen Suomen maaperällä vastasi täsmälleen venäläistä kauhuskenaariota Suomen kautta Leningradiin suuntautuvasta kolmannen valtakunnan uhasta. Kun sitten engelsmannitkin päästettiin operoimaan Suomen alueelta silloisen Petrogradin, myöhemmän Leningradin ja vielä myöhemmän St.Peterburgin, Pietarin keskeisen puolustajan Kronstadtin kimppuun, todisteluketju oli selvä. Suomen suunta oli uhka, ja sille oli tehtävä jotakin!

Tätä päätelmää vahvisti varmaan Viron itsenäistymisen jälkeen alkanut ja varsin pitkälle mennyt sotilaallinen yhteistyö. Se on jäänyt suhteellisen vähälle huomiolle meidän historiankirjoituksessamme, sillä 1990-luvun lopun erinomainen väitöskirjatasoinen tutkimus ei liene suurta yleisöä tavoittanut, tuskin kovin hyvin sen sotahistoriasta kiinnostunutta vähemmistöäkään. Neuvostoliiton tehokas tiedustelu oli kuitenkin hyvin perillä siitä, että itsenäiset Suomi ja Viro suunnittelivat torjuvansa Neuvostoliiton uhkaa sulkemalla Suomenlahden yhteisellä rannikkotykistöllä, miinoitteilla ja sukellusveneillä. Ja tulokset näkyivät 1930- luvun lopulla, kun Neuvostoliitto sovittuaan ensin 23.8.1939 Saksan kanssa Suomen ja Baltian maiden kuuluvan sen etupiiriin, aloitti ankaran painostuksen näitä pieniä reunavaltioitaan vastaan. Viro ja Baltian maat taipuivat tunnetuin seurauksin, Suomi ei, myös tunnetuin seurauksin. Suomi sai talvisotansa, joka Neuvostoliiton näkökulmasta jäi kesken. Suomenlahden se kuitenkin sai suljettua Hankoniemen vuokra-alueensa ja sovjetisoidun Viron saarten rannikkotykistöllä.

Neuvostoliiton kannalta Leningradin turvallisuus ja mahtavan valtakunnan luoteisrintama olivat hallinnassa, kunnes Saksa alkoi toteuttaa Barbarossa -suunnitelmaansa. Kun se käynnistyi, Neuvostoliitto löysi suunnaltamme talvisodan pakkorauhan ankarien ehtojen ja välirauhan ajan painostustoimiensa katkeroittaman naapurinsa, Suomen, Saksan rinnalta. Ja taas kerran Suomenlahden sulku toteutettiin, nyt saksalais-suomalaisin toimin tehokkaammin kuin koskaan ennen. Saksan valtaaman Viron ja Suomen puolen rannikkotykistö, neuvostopuolustuksen romahtamisen jälkeen lähelle Leningradia, Narvan-Kotkan tasalle työnnetyt sukellusveneverkot ja miinoitteet sulkivat Neuvostoliiton Itämeren laivaston Kronstadtin lahden pohjukkaan yli kahdeksi ja puoleksi vuodeksi. Traumaattinen kokemus Neuvostoliitolle, joka hyvin pian II maailmansodan päättymisen jälkeen julistautui Suuren Isänmaallisen Sodan ainoaksi voittajaksi! Mutta näitä historiallisia takaiskuja ei nyky-Venäjällä ole unohdettu. Niinpä kehitystä Suomen ja Ruotsin suunnalla seurataan tarkasti. Baltian maat ovat jo NATO -maita, joten tarkkana ollaan!

Tämä on Senioriupseerien Kerhon 2019 toiminnan taustoitusta

Tässä tuli nyt hiukan taustoitettua Helsingin Reserviupseeripiirin Senioriupseerien Kerhon toimintaa 2019. Se rakentuu vuoden teeman ympärille. Ja tuo teema on: Suomi 1919 ja 2019; Suomen geopoliittinen asema kansakuntana kansakuntien joukossa. Teeman puitteissa järjestetään esitelmiä, matkoja ja huipennuksena perinteinen Syysseminaari 24.10. Katajanokan Kasinolla klo 13-19 otsikolla: Itsenäinen Suomi ja sen naapurit 1919-2019; Venäjä, Saksa, Viro ja Ruotsi.

Ennen sitä olemme saaneet kuulla professori Seppo Zetterbergin kerhoesitelmän ”Viron itsenäistyminen ja vapaussota”. Sen jälkeen 13.-16.9. kaikille asiasta kiinnostuneille avautuu mahdollisuus lähteä Helsingin Reservin Sanomien lukijamatkalle Viron vapaussodan maisemiin suomalaisten vapaaehtoisten jalanjäljille. Matkan ohjelma julkaistaan seuraavien lehtien palstoilla. Varatkaa aika allakkaanne. Retki on kaikille avoin ja avec.

Göran Lindgren

Kirjoittaja on KTM, ylil res, Senioriupseerien Kerhon hallituksen työvaliokunnan jäsen, opas ja matkanjohtaja sotahistoriallisilla matkoilla lähialueillemme.

Lue lisää heimosodista:

Niinistö, Jussi: Heimosotien historia 1918–1922. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Helsinki 2016.