Vielä kerran kenttäkelpoisuudesta
Ensimmäisen palstani alkuun lienee paikallaan sotilaallisen ytimekäs esittäyminen: olen Toni Selin, 28-vuotias itä-helsinkiläinen reservin luutnantti, aselajini kenttätykistö. Vuoden vaihteessa alkaneen kaksivuotiskauden toimin Helsingin Reserviupseeripiirin toisena varapuheenjohtajana.
Vastuualueisiini HRUP:ssa kuuluu mm. kenttäkelpoisuus, joka oikeutetusti on tänäkin vuonna HRUP:n painopistealue. Kenttäkelpoisuuden merkitystä ovat jo puheenjohtajat huomioineet kahdessa aiemmassa pääkirjoituksessaan, joten voin tyytyväisenä todeta olevani samalla linjalla. Joukon suorituskyky muodostuu sen yksittäisten taistelijoiden suorituskyvyn perusteella. On erittäin tärkeää, että jokainen taistelija pitää huolta peruskunnostaan ja ampumataidostaan. Myös Puolustusvoimissa on osana koulutusorganisatiosta valmiusorganisaatioon siirtymistä huomioitu kenttäkelpoisuuden merkitys. Tästä kerromme lisää tulevissa Reservin Sanomissa.
Reserviläisarmeijan yksi hienoimmista puolista on se, että osaavat taistelijat pääsevät jakamaan omaa osaamistaan. Joukon johtajille tämä luo luonnollisesti velvollisuuden ylläpitää tätä osaamista. Kannustankin uhraamaan yhden kesän viikonlopuista, tuosta katoavasta luonnonvarasta, reserviläistoimintaan. MPK:n kurssikalenterista löytyy jokaisen aselajiin sopivia kursseja. Vanhojen taitojen kertaamisen ja uuden tiedon oppimisen lisäksi viikonloppu saattaa tuoda täysin uudenlaisia elämyksiä.
Vanhan sanonnan mukaan johtaminen on palveluammatti. Vaikka perinteisesti sotilaselämässä käskyt tulevat ylhäältä, reserviläistoiminnassa tuo sanonta pitää erityisen hyvin paikkansa. Me reserviläiset olemme vapaaehtoisesti valinneet käyttää vapaa-aikamme isänmään hyväksi ja tätä valintaa tulee arvostaa. Meillä on valtavasti kokemusta ja tietotaitoa, joten erityisesti reserviläistoiminnassa tulee kuunnella kentän viestejä. Tämä on kaikkien niin kerhojen, piirien kuin liitonkin luottamustehtävissä toimivien tärkeä muistaa.
Toni Selin
