“Lähtökohtaisesti esimerkiksi maakuntajoukkoihin sitoutuneille henkilöille ei kuulu kansainvälisiin tehtäviin osallistuminen.”

Suomi muuttuneessa kansainvälisessä kriisinhallinnassa

Ulkoministeriö asetti keväällä 2013 työryhmän valmistelemaan mietintöä, jossa pohdittaisiin mahdollisia lakimuutoksia, jotka mahdollistaisivat Suomen osallistumisen tehokkaammin kansainväliseen kriisinhallintaan. Mietintö luovutettiin marraskuussa ulkoministeri Erkki Tuomiojalle. Mietintöä valmistelleessa työryhmässä oli mukana valtioneuvoston kanslian, ulkoministeriön, oikeusministeriön, sisäministeriön, puolustusministeriön, pääesikunnan ja tasavallan presidentin kanslian edustajia.

Mietinnössä käsitteellään kriisinhallinnan ja avun antamiseen ja pyytämiseen liittyviä lainsäädännön muutostarpeita. Työryhmän esityksen mukaan lakia esitetään muutettavaksi siten, että sotilaita voitaisiin lähettää sotilastehtävien lisäksi myös esimerkiksi YK:n poliittisiin operaatioihin ja siviilikriisinhallintaan. Myös päätöksentekomenettelyä esitetään myös kevennettäväksi lähetettäessä sotilaita yksittäisiin sotilastehtäviin. Mietinnön taustalla on muuttuva kansainvälinen toimintaympäristö. Täysipainoinen osallistuminen kansainvälisten velvoitteiden mukaiseen yhteistyöhön edellyttävät, että lainsäädäntömme sisältää tarvittavat säädökset päätöksenteon pohjalle.

Päätöksentekoprosessia ehdotetaan kevennettäväksi siten, että puolustusministeriö päättäisi yksittäisten sotilaiden lähettämisestä sotilaalliseen kriisinhallintaan. Työryhmä joutui arvioimaan myös muita alaan liittyviä lainmuutoksia.

Lainsäädännön muutostarpeet ovat aiheellisia. Operaatiot, joihin osallistuu sekä siviili- että sotilasasiantuntijoita, lisääntyvät. Sotilaallinen ja siviilikriisinhallintatehtävät voivat olla lähellä toisiaan. Sotilasoperaatiot tarvitsevat entistä enemmän siviiliasiantuntijoiden osaamista. Siviiliasiantuntijoiden määrä on lisääntynyt sotilasesikuntien tehtävissä.

Vuoden 2014 sotilaallisen kriisinhallinnan tehtäviin osallistui noin 530 sotilasta ja siviilikriisinhallinnan tehtäviin noin 140 suomalaista asiantuntijaa. Kansainväliselle kriisinhallinnalle on ollut ominaista, että samalla kriisialueella voi toimia useita kansainvälisiä järjestöjä. Laki puolustusvoimista määrittää yhdeksi puolustusvoimien tehtävistä osallistumisen kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin.

Nykyisessä laissa ei ole pykälää, joka mahdollistaisi osallistumisen toisen maan alueen valvontaan osallistumisen. Kysymys nousi esille, kun päätettiin, että suomalaiset hävittäjät osallistuvat Islannin ilmatilan valvontaan.

Ongelmaksi olisi tullut myös osallistuminen Ruotsin mahdolliseen sukellusveneetsintään. Tosin pyyntöä Ruotsi ei Suomelle esittänyt. Voimassaoleva lainsäädäntö ei mahdollista toisen valtion alueen valvontaa. Paljon on puhuttu Suomen ja Ruotsin tilannekuvayhteistyöstä.

Yhteistyö toimii hyvin, mutta vain tilannekuvien vaihdon osalta. Suomella tulisi olla lainsäädännölliset valmiudet vastata naapureiden avunantoon tilanteissa, joissa puolustusvoimien resursseja voitaisiin käyttää. Tietenkin pyynnön mukaisesti.

Kun lakia vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta sorvattiin vuonna 2006 (päätös 2007), päätettiin, että vapaaehtoisia reserviläisiä voidaan käyttää vain Suomen alueella tapahtuvaan toimintaan. Lähtökohtaisesti esimerkiksi maakuntajoukkoihin sitoutuneille henkilöille ei kuulu kansainvälisiin tehtäviin osallistuminen. Kansainvälinen virkaaputoiminta tulee hoitaa puolustusvoimien yksiköiden toimesta. Tarpeita lain muuttamiseksi siis on.

Uuden lain tulisi keventää päätöksentekoprosessia. Se nopeuttaisi Suomen osallistumista muiden valtioiden avustamiseen myös siviilikriisinhallinnassa. Lisäksi uskon, että on reserviläisiä, jotka voisivat osallistua muissa maissa tapahtuvaan toimintaan. Sen toki tulee olla vapaaehtoista. Tämäkin on osa Suomen kansainvälistymistä.