Suomen yhteydet Neuvostoliittoon

Mitä ja keitä olivat kotiryssät? Ohjailivatko he Suomen sisäpolitiikkaa? Heikki Saaren teos asettaa kauan vaietun ilmiön historiallisiin ja poliittisiin kehyksiinsä.

Nuoremmille lukijoille termi saattaa olla outo, mutta tuon ajan eläneet muistavat neuvostovakoojat hyvin. Tuon ajan Suomessa jopa oikeistopoliitikot kilpailivat kotiryssistään. Kukaan suomalainen poliitikko ei ollut varteenotettava, ennen kuin hän oli luonut hyvät suhteet suurlähetystön henkilöstöön.

Kun valvontakomissio jätti Suomen, ryhdyttiin jälleenrakentamaan maata. Syntyi kertomus sodanjälkeisestä Suomesta, joka yritti kylmän sodan oloissa selviytyä idän ja lännen välissä. Kotiryssät ovat yksi osa sitä tarinaa.

Neuvostoliiton edustajat alkoivat luoda henkilökohtaisia yhteyksiä suomalaisiin poliitikkoihin ja talouselämän vaikuttajiin. Kekkosella ja suojelupoliisin päälliköllä Seppo Tiitiselläkin oli oma kotiryssänsä, legendaarinen Viktor Vladimirov.

Järjestelmä antoi poliitikolle poliittista uskottavuutta, mutta se loi myös molemminpuolisen tiedotuskanavan maiden välille. Kirjasta ei selviä, kuinka paljon ns. salaista tietoa välittyi järjestelmän sisällä. Monista yhteystyökumppaneista tuli hyviä perheystäviä. Nuorten henkilöiden, jotka eivät eläneet 1960-1970-lukujen vaihteen aikaa, on hyvä lukea teos, jotta he ymmärtävät paremmin tuon ajan poliittista järjestelmää.

Kirja perustuu suomalaisten poliitikkojen ja talousvaikuttajien haastatteluihin sekä muuhun lähdeaineistoon.