Suomen vakoiluhistoria vuosilta 1917–1945
Tohtori Jukka Seppisen kirja Itsenäinen Suomi vakoilun maailmassa 1917-1945
Vakoileminen kuuluu vanhimpiin ammatteihin maailmassa. Kaikki arvonsa tuntevat valtiot vakoilevat omien etujensa tukemiseksi. Hyvät ja oikeat tiedot luovat pohjaa valtiollisille päätöksille. Valtiollinen tiedustelu tapahtuu oikeusvaltioissa budjettivaroin ja lain puitteissa. Vai tapahtuuko kaikki kuitenkaan näin siististi? Miten lakia on noudatettu?
Kun Suomi itsenäistyi vuonna 1917, sen oli luotava useita rakenteita, jotka kuuluvat itsenäisen maan tunnusmerkkeihin. Salainen poliisi on yksi sellainen ala. Millainen oli sen keskeinen tehtäväkenttä Sdp:n radikaalisiiven kevään 1918 vallankumousyrityksen jälkeisessä asenneilmastossa?
Suomen valtiollinen kansainvälinen tiedonhankinta on perinteisesti perustunut diplomaattiseen edustukseen maailmalla ja sotilasasiamiesten verkostoitumiseen siihen. Omia tiedusteluagentteja Suomella on ollut vähän, toisin kuin suurilla mailla. Suomen ratkaisu on ollut tukeutuminen poliisiorganisaatioon, jolla on ollut omia kansainvälisiä yhteistyösuhteita.
Miten turvallisuusviranomaiset ovat selvinneet Suomea kohdanneista vakavista tilanteista? Minkälaisia tiedustelukokemuksia löytyy maailmalta?
Tohtori Jukka Seppinen keskittyy teoksessaan tiedusteluhistorian suuriin linjoihin. Katse kohdistuu niin Suomen omiin toimiin kuin merkittäviin kansainvälisiin yhteyksiin. Teokselle ilmestyy keväällä 2018 jatko-osa, joka käsittelee vuosia 1945–2018.
Jukka Seppinen: Itsenäinen Suomi vakoilun maailmassa 1917-1945 (Docendo 2017), sidottu, 370 sivua.
