Atso Haapanen – Suomen sotavankileirit 1939–1944

Arkistotutkimuksen pohjalta tehty hyvä kirja venäläisistä sotavangeista ja heidän kohtaloistaan suomalaisilla sotavankileireillä..

Teoksessa esitellään niin talvi- kuin jatkosodan aikaiset suomalaiset sotavankileirit.

Myös vankien vaihdosta saksalaisten kanssa ja sodan jälkeisestä luovutuksesta Neuvostoliittoon on hyvä kuvaus. Kirja tarjoaa kokonaiskuvan suomalaisista sotavankileireistä ja niiden olosuhteista.

Kirjassa on lukuisia tarinoita niin vankien välisestä ystävyydestä, suhteista siviileihin ja vartijoihinsa. Osa suhteista oli hyvinkin intiimejä ja uuttakin elämää syntyi. Kirjaa vahvistaa sitä kuvaa joka minullakin on ollut, perusten kuulemiini tarinoihin, että Suomessa venäläisiä sotavankeja pääosin kohdeltiin hyvin. Erityisesti maaseudulla jossa miehet olivat tarpeellista työvoimaa heitä käsittääkseni kohdeltiin kuin ketä tahansa työmiestä. Isänikin kertoi viettäneensä paljon pikkupojan aikaa tilan ”ryssien” kanssa. Jatkosodassa Suomella oli noin reilut 40-tuhatta sotavankia. Miehistöä, upseereita, eri Neuvostoliiton kansallisuuksia ja joukossa myös naisia. Joukkoon mahtui myös suomensukusia ja heitä saatiin vaihtojen kautta myös  lisää saksalaisilta.

Vankeja toki myös rangaistiin ja ammuttiinkin. Tätäkään kirja ei mitenkään salaa tai edes vähättele. Raipparangaistus oli käytössä ja useimmat ampumiset tapahtuivat karkaamisten yhteydessä.

Niin kirja kuin esim. isäni kertomukset muistuttavat myös siitä, että melko suuri joukko sotavankeja ei suinkaan halunnut palata Neuvostoliittoon 1944. Moni karkasi ja yritti niin välttää palautuksen ja sen siitä seuranneet rankaisutoimet työläisten paratiisissa.

Atso Haapanen on porvoolainen kirjailija, joka on keskittynyt ilmailu- ja sotahistoriaan sekä eräkirjallisuuteen. Häneltä  on aiemmin ilmestynyt mm. Viholliset keskellämme – Desantit Suomessa 1939–1944, Asevelisurmat, Suomalaisten heimosotaretket 1918–1922 sekä Sisällissodan 1918 unohdetut taistelut.

Minerva kustannus 313 sivua, 2019