Suomalaisen tiedustelun rohkeat ratkaisut vaaran vuosina

Ville Kaarnakarin operaatiosarjan viimeisin teos, Operaatio Polar, on sarjan suoraviivaisin. Sekin taustoittaa ja rakentaa juonen kehitystä laaja-alaisesti, mutta ei niin monipolvisesti kuin aiemmissa Kaarnakarin sotatrillereissä. Ehkä se johtuu, että kirjan kuvaa rauhanajan tapahtumia – joskin Suomen vaaran vuosina 1940-luvun lopulla. Suomalainen tiedustelu joutui tekemään rohkeita ratkaisuja pystyäkseen suorittamaan tarpeellisen tiedustelun silloinkin, kun se oli kiellettyä.

Lukijaa Operaatio Polarin tapahtumakaaren selkeä eteneminen kohti loppuratkaisua helpottaa, mutta jatkuva jännitys ja yllätyksellisyys pitävät vastavuoroisesti sivuja ahmivan lukijan pihdeissään. Verellä ei tässä kirjassa mässäillä!

Kaarnakari on tyylilleen uskollinen. Hänellä on ilmiömäinen taito kertomuksen edetessä pitää lukija matkassa ja silti pihdata, pimittää siinä hetkessä se kaikkein olennaisin tieto. Asiat tietysti aina paljastuvat vähän kerrallaan, kunnes on jo taas imettävä kirjaa eteenpäin uusien juonenkäänteiden selvittämiseksi. Lukija ei saa Operaatio Polaristakaan rauhaa, ennen kuin se on läpi luettu! Tyypillistä Kaarnakaria!

En voi olla ihmettelemättä Ville Kaarnakarin kykyä yhdistää historiaa ja laukkaavaa luovaa mielikuvitusta paketiksi, joka suuruudenhulluudestaan huolimatta voisi olla totta. Pienetkin yksityiskohdat sikarin merkistä aina kolmannen maailmansodan syttymisen vaaraan ovat tutkittuja, mietittyjä ja uskottavia, ainakin kirjan sisältöön sopivia.

Operaatio Polar on paitsi kuvausta suomalaisesta kaukopartiotaitojen hyväksikäytöstä rauhanajan tiedustelussa, se on myös muistutus siitä, miten pienistä asioista maailmanhistorian kulku on saattanut olla kiinni.

Kirjan sisältöä ja juonen kehittelyä tietoni eivät riitä kyseenalaistamaan. Silti olisin kaivannut koko kirjan läpi mukana olleen sisäpiirikommunistin ja hänen toimeksiantajiensa touhuista tarkempaa taustoitusta. Eli sen verran olisin alussa kaipaamaani monipolvisuutta halunnut enemmän.

Ihan lukijaa helpottavana pienenä taittoteknisenä vihjeenä esitän, että samassa luvussa olevat hyppäykset toiseen asiaan tai tapahtumaan merkittäisiin selvemmin kuin ylimääräisenä tyhjänä rivinä. Sivunvaihtoihin sattuessaan ne jäävät huomaamatta ja vaativat lukijalta vaivaa ymmärtää asiayhteyden muuttuminen.

Parhaimmat onnittelut Ville Kaarnakarille erittäin onnistuneesta kirjallisesta ajanvietteestä! Valitettavasti sen imu on niin voimakas, että lukunautinto jää aivan liian lyhyeksi; kirjan lukua kun ei voi keskeyttää kuin ylivoimaisista force majeure -syistä!

Operaatio Polar – salaiset partiot salaisessa sodassa

Ville Kaarnakari

Minerva, 2016

Sidottu, 433 s.

TERHO AHONEN