Suojeluskuntien rahat — Suojeluskuntaomaisuuden mutkikkaat järjestelyt 1944 —1958

Suojeluskunnille ehti noin 25 toimintavuoden aikana kertyä melko suuri omaisuus. Syksy 1944 merkitsi nopeita ja suuria muutoksia Suomelle: ensin aselepo, sitten välirauhansopimus. Suojeluskuntien lakkauttamislaki säädettiin 3.11.1944, mutta silti Suojeluskuntien lakkauttaminen ei tullut yllätyksenä. Lauri Malmberg oli pohtinut mahdollisuutta jo keväällä 1944. Lotta Svärdin ja monien muiden yhdistysten vuoro tuli myöhemmin marraskuussa. Suojeluskuntien lakkauttaminen kävi hetkessä, mutta niiden omaisuuden pesänselvitys kesti toistakymmentä vuotta. Suojeluskunnille jäi vain noin viikko aikaa siirtää omaisuus toisiin käsiin. Kaikkiaan suojeluskunnat selvisivät omaisuuden siirroista hyvin ja ne saivat selvän torjuntavoiton asiassa.

Suojeluskuntien omaisuus, jonka ne olivat nopeasti siirtäneet uusille omistajille, kiinnosti monia. Saaliinjaolle pyrki monia. Vasta vankilasta päässeet kommunistit tarvitsivat toimitiloja, nuorisoseurat halusivat takaisin suojeluskunnille siirtyneitä entisiä nuorisoseurantaloja ja valtiolla ja kunnilla oli omat tavoitteensa. Äärimmäinen vasemmisto oli tässäkin asiassa aktiivinen ja se tekikin eri järjestöjen nimissä useita vaatimuksia omaisuuden, lähinnä tilojen, käytöstä. Myös nuorisoseuraliike oli kiinnostunut ja aktiivinen tilojen saamiseksi. Olihan nuorisoseurataloja siirtynyt suojeluskuntien käyttöön laillisten kauppojen ja lahjoitusten avulla.

Suojeluskuntataloja lahjoitettiin eri tahoille useilla paikkakunnilla heti järjestön lakkauttamisen jälkeen. Niistä käytiin useita oikeudenkäyntejä, jotka usein päättyivät saajien voittoon.

Suojeluskuntien omaisuuden luovutukset tutkittiin pikkutarkasti, mikä johti useisiin muutoksiin. Valtaosa luovutuksista hyväksyttiin sellaisinaan, monia jouduttiin korjaamaan tai muuttamaan kokonaan toisenlaisiksi. Muutamia lahjoituksia perittiin valtiolle. Joitakin oikeudenkäyntejä jouduttiin käynnistämään lahjan saajien itsepäisyyden takia, ja kiistoja käsiteltiin aina korkeinta oikeutta myöden. Koko prosessi oli ohi vasta syksyllä 1958.

Yksi ongelma oli, että suojeluskunnat oli perustettu pysyväksi laitokseksi. Sen säännöstöön ei sisältynyt määräystä, miten sen omaisuutta käytetään, mikäli sen toiminta lakkaa. Suojeluskunnilla oli mm kiinteistöjä, urheilukenttiä, ampumaratoja, arvopapereita sekä runsaasti toimistovälineitä sekä urheilu- ja liikuntavälineitä. Tämän omaisuuden kirjanpitoarvoksi arvioitiin noin 500 miljoonaa markkaa. Tämäkin arvio on kirjanpitoarvo, joten omaisuus oli huomattavasti tätä suurempi.