Suomalaiset ovat sotineet muuallakin

FT Jouni Suistola (s. 1946) on oululainen historioitsija. Hän on toiminut liki kaksikymmentä vuotta Kyproksella Near East Universityn kansainvälisten suhteiden professorina ja Turkki on kuulunut hänen harrastus- ja tutkimuspiiriinsä 1970-luvulta alkaen.Everstiluutnantti Heikki Tiilikainen (s. 1941) on sotahistorioitsija ja rannikkotykistöupseeri, joka on palvellut linnakkeen päällikkönä, patteriston komentajana, puolustusministerin sihteerinä ja YK:n rauhanturvatehtävissä Kashmirissa ja Kyproksella. Hän on myös toiminut Ruotuväen ja Suomen sotilaan päätoimittajana.

Venäjä hyökkäsi keväällä 1877 Osmanivaltakunnan kimppuun. Näennäinen tarkoitus oli vapauttaa Balkanin kristityt kansat, mutta todellinen päämäärä oli saada haltuun himoitut Turkin salmet. Sota sujui kuitenkin niin huonosti, että keisarin oli pakko komentaa mukaan valiojoukkonsa, joihin kuului myös Suomen kaartin pataljoona. Sen lisäksi suomalaisia palveli sadoittain monissa muissakin joukko-osastoissa Tonavalta Kaukasukselle. Rintamalle lähti myös vasta perustettu Suomen Punainen Risti. Kotimaassa tapahtumia seurattiin tarkemmin kuin koskaan aikaisemmin. Turkin sota oli Euroopan ensimmäinen mediasota valokuvaajineen, lennättimineen ja kirjeenvaihtajineen.

Sodassa vieraalla maalla kuvaa sodan kulkua Balkanin poliittisesta kriisistä lukuisten taistelujen kautta rauhansopimukseen, jossa kylvettiin siemenet moneen uuteen konfliktiin. Suomalainen näkökulma ulottuu rivimiehistä korkeisiin upseereihin, ja ääneen pääsevät niin sotilaat, kansainväliset sotakirjeenvaihtajat ja lääkärit kuin kotimaan lehdistökin. Sotatapahtumien lisäksi runsaasti kuvitettu teos kertoo siitä, kuinka suomalaisten osallisuus sotaan vaikutti sekä heihin itseensä kansana että Suomen asemaan Venäjän keisarikunnassa. Sodassa vieraalla maalla käsittelee myös Turkin sodan laajempaa perintöä, joka näkyy edelleen monissa Euroopan, Balkanin, Venäjän, Turkin ja Lähi-Idän poliittisissa kysymyksissä.

Kirja lähtee liikkeelle Krimin sodasta ja päätyy Turkin sotaan, joka on kirjan teemanakin. Venäjää hallitsi keisari Aleksanteri II. Osmanivaltio oli poikkeuksellinen imperiumi ja Suomen asema ja toiminta Turkin rinnalla oli mielenkiintoinen kohta sotahistoriassa. Venäjällä oli selvä luokka-armeija.

Rintamataudit olivat merkittävä uhka ja vaara. Näitä olivat mm. pilkkukuume, ”rutto”, lavantauti, punatauti, vaarallinen influenssa, ripulitauti ja malaria. Rintamalla järjestettiin ns. täisaunoja, syöpäläisten karkottamiseksi. Myös Suomen Punainen Risti osallistui rintamatoimintaan jo silloin. Sen oli perustanut ranskalainen Henri Dunant. Sotaa leimasivat mm. sotauskonnot ja mediasota. Osmaneille oli tyypillistä sitkeä vastarinta, joita täydensivät mm. tykkiveneet ja torpedot. Mustanmeren sotaa leimasivat mm. Plevna ja Siprassa. Kaukasus oli myös merkittävä sotatanner.

Unto Vaskuu