Romaani inkerinsuomalaisten suuresta pakoretkestä

Sinikka Paavilainen on kirjailija ja yhteiskuntatieteiden opettaja. Hän on kirjoittanut kaksi kirjaa, Samaa unta: kihlaparin kirjeitä sodan keskellä (Minervaa 2007) ja Tytöt isänmaan palveluksessa 1941-1945 (Minerva 2010). Hänen esikoisromaaninsa Kyynelvaunut sai alkunsa uutterasta taustatyöstä. Paavilainen haastatteli Suomeen muuttaneita inkeriläisiä kolmen vuoden ajan.

Täytyy varoa joka sanaa. Mustat korpit ovat liikkeellä. Ilmiantajat eivät nuku koskaan. Kyynelvaunut on hurja ja koskettava matka inkerinsuomalaisten kohtaloihin Neuvostoliitossa, Suomessa ja Virossa. Kolme perhettä pakenee sortoa ja sotaa rajan yli. Josif Stalinin varjo yltää kuitenkin kauas. Tositapahtumiin perustuva romaani sijoittuu vuosiin 1929-1953. Se on väkevä selviytymiskertomus, joka kuvaa tuhansien inkerinsuomalaisten synkkiä kokemuksia sodasta. Vihdoin on tullut aika, jolloin totuuden voi kertoa.

Amalia vilkaisi ympärilleen. Toistaiseksi kaikki oli mennyt suunnitelman mukaan. Ennen auringonnousua oli vielä kiivettävä piikkilanka-aidan yli ja piilouduttava metsään. Sormet kylmästä kangistuneina Amalia kiipesi ensin aidan yli ja laskeutui maahan toiselle puolelle. ”Voihan paska”, pääsi Amalian suusta. Toinen kintaista oli jäänyt roikkumaan piikkilankaan. ’”Yritä irrottaa kinnas”, hän kuiskasi Sonjalle, joka ankarasti huohottaen oli jo kiipeämässä puolivälissä aitaa. ”Ei se irtoa”, Sonja voihki. ”Yritän päästä yli, jääköön kinnas leirille muistoksi meistä.” Amalia ihmetteli miten yöllä hysteerisesti pakoa jännittänyt Sonja pystyi jo laskemaan leikkiä. Hän naurahti helpottuneena. ”Muistoksi kahdesta suomaalaisesta naisesta, jotka uhmasivat neuvostojärjestelmää. Ottivat kohtalonsa omiin käsiinsä.”

He olivat leirin ulkopuolella, kello oli neljä. Parakista lähdöstä oli kulunut tunti. Leirin nimenhuudossa heidän pakonsa viimeistään huomattaisiin. Kahden tunnin aikana oli onnistuttava piiloutumaan metsään vartijoiden ulottumattomiin.

Inkerinmaa 1929, pakkanen kiristyy ja Simeon Kemppi pohtii selviytymistä ja tulevaisuutta. Kansanpetturit haetaan pois kotoa. Mustat korpit eivät nuku koskaan. Kyynelvaunut vievät Siperiaan. Jumalan sanan levitys on myös kiellettyä. 1941 Saksa hyökkää Neuvostoliittoon. 1942 Viron Pärnu ja Tartto ovat ihmispelastuksen kaupunkeja, jonne voi paeta sotaa ja julmuuksia pakoon. Virosta tulee pelastava enkelimaa.

Unto Vaskuu