Padasjoella vantaalaisittain

Huhtikuisena perjantaina saapuu valmistelupartio Padasjoelle. Sen tarkoituksena on valmistella maalitauluja ammuntoja varten ja mikäli aika riittää aloittaa ammunnat. Avaimenhaltija viivästyy ja pimeys hiipii eikä tauluja ehditä viemään paikalleen. Sauna olisi hyvä vaihtoehto, mutta saunarakennus on hävinnyt, paikalla on vain uuden rakennuksen perustuksia. Onneksi sähkösaunaa ei ole purettu. Keskustelu pyörii Ukrainan sodan ympärillä – kuinkas muuten.

Länsi-Vantaan Reserviupseerit (LVRU) on jo pitkään pitänyt Padasjoella kaksi ampumaleiriä vuodessa, yhden keväällä ja yhden syksyllä. Ne ovat kerhon tärkeimmät koulutustapahtumat vuodessa. Leireille on asetettu joukko tavoitteita. Yksi on tarjota kaikille kerhon halukkaille jäsenille ainakin pari kertaa vuodessa tilaisuus käsitellä sellaisia aseita, joita valtio kriisin oloissa heille mahdollisesti antaa, oli sitten kyse taistelujoukkoihin sijoitetuista tai reserviläisistä, joita ehkä sijoitetaan muunlaisiin tehtäviin. Kriisitilanteessa on muutakin kerrattavaa kuin rynnäkkökiväärin ominaisuudet.

Toinen tavoite on käyttää leirejä jäsenten värväämiseen, joko kerhon passiivisten jäsenten aktivointiin tai uusien jäsenten värväämiseen. Kynnys osallistumiselle yritetään tehdä mahdollisimman matalaksi. Aseet ja patruunat hankitaan kerhon toimesta, osa omia, osa RUL:sta tai piiristä lainattuja. Toki omat aseet ovat tervetulleita. Halukkaille yritetään järjestää kimppakyytejä, useammaksi päiväksi tuleville on mahdollisuus majoittua parakeissa ja patruunoita tarjotaan jäsenille sen verran, että pääsee tuntumaan aseista.

Lisäksi leirille osallistuu Vantaan Reservin aliupseerien jäseniä, LVRU:n yhteistyökumppaneita ja myös muiden kerhojen jäseniä. Edellytys on, että vakuutusturva on kunnossa. Nyt leirillä on mukana Itä-Helsingin Reserviupseereista edustaja sekä kolme tarkkailijaa Tikkurilan Reserviupseerikerhosta. TiRukin väki tiedetään hyviksi ampujiksi, mutta he eivät ole harrastaneet Padasjoen leirejä. Tarkoituksena on esitellä mahdollisuutta heille ja innostaa heitä järjestämään omia leirejään. Yhteistyö olisi monella tapaa hyödyllistä. Jos omilla vuoroilla tulee esteitä osallistumiselle, voi ehkä paikata toisen kerhon leirillä.

Tällä leirillä osallistujia on yli 20. Lauantaina aamulla leirin johtaja pitää turvallisuuspuhuttelun ja sen jälkeen joukko jakaantuu kahtia: osa pistooliradalle ja osa kivääriradalle. LVRU:lla on kerhon sisäinen kilpailu, jossa ammutaan suorituksia .22 cal pistoolilla, Clockilla, MP5:llä, rynnäkkökiväärillä sekä tarkkuuskiväärillä. Kaikille jäsenille on kerhon puolesta patruunoita aseiden kohdistukseen sekä kilpasuoritukseen. Sitä isomman kulutuksen jokainen kustantaa itse. Tulokset kirjataan – niiltä, jotka jättävät lappunsa. Vaikka ammunta menisi pieleen voi osallistua ainakin yhteen kilpailuun: vuoden lopulla palkitaan parhaan selityksen epäonnistumisille keksinyt.

Sunnuntaina ammunnan saa aloittaa vasta klo 12 jälkeen. Aamulla on järjestettynä muuta koulutusta, sen mukaan kuin onnistutaan toteuttamaan. Nyt IHRU:n edustaja kouluttaa ensiaputaitoja. Joskus koulutuksessa on ollut viestivälineiden käyttö, joskus Nato-kartat ym. Puolenpäivän jälkeen jatkuu ammunta pistooli- ja kivääriradoilla sekä ”Montussa” erityisesti toiminnallisen ammunnan harrastajien toimesta.

Padasjoki on hyvä tilaisuus kerrata niitä perustaitoja, joita jokaisen reserviläisen tulee hallita. Erikoiskoulutusta tarjoaa sitten Puolustusvoimat ja MPK. Tällainen leiri on osoittautunut myös hyväksi keinoksi luoda yhteishenkeä kerhon sisälle. Jäsenistö tutustuu paremmin toisiinsa ja yhteistyökumppaneihin ja keskustelut kattavat laajan aihepiirin. Toki tällaisena vuonna Ukrainan tilanne, sota ym. ovat korostuneesti esillä. Padasjoki on kiitettävän usein käytössä ja jokaisella kerholla on omanlaisensa tapahtuma. Kuitenkin tässäkin kerhojen yhteistyö on voimaa.

Teksti: Olli Pusa
Kuvat: Länsi-Vantaan Reserviupseerit