Taloudelliset haasteet puolustusvoimissa

Suomen puolustuksen perusratkaisu perustuu kolmeen peruspilariin. Yleisestä asevelvollisuudesta ei tulla luopumaan, koko valtakuntaa puolustetaan ja Suomi pysyy liittoutumattomana maana. Kuinka on 2020-luvulle tultaessa. Puolustusvoimauudistus vastasi vain osaan tulevaisuuden haasteista.

Vuonna 2012 julkaistiin puolustuspoliittinen selonteko, jossa annettiin perusteet vuoteen 2015 mennessä toteutettavalle puolustusvoimauudistukselle. Uudistus on nyt valmis. Kuten edellinen puolustusvoimien komentaja kenraali Ari Puheloinen sanoi: puolustusvoimat on vuonna 2015 uudessa asennossa.

Sodanajan joukkojen vahvuus on noin 230 000. SA-joukkojen määrää supistettiin noin 120 000 sotilaalla. Myös palkatun henkilöstön määrä aleni runsaalla 2000 hengellä. Kouluttavien joukko-osastojen määrää supistettiin. Vuonna 2011 niitä oli 25, nyt 16. Kertausharjoitusten määrä kiinnostaa toki meitä reserviläisiä. Vuosittain koulutettavien reserviläisten määrä on suunniteltu olevan noin 18 000 vuodessa.

Koko uudistuksen tavoite oli varmistaa puolustusvoimien edellytykset hoitaa tehtävänsä ja ylläpitää toimintakyky 2020-luvulle. Uudistus antoi vain hieman hengähdysaikaa. Materiaalipuutteiden vuoksi puolustuskyky vastaa tehtäviä vain muutaman vuoden. Sodanajan joukkojen varustukseen on jäänyt huomattavia puutteita. Puutteita on johtamis-ja viestivälineissä, ilmatorjuntajärjestelmissä, panssarintorjunta-aseissa sekä mm raskaissa ampumatarvikkeissa. Puutteet eivät lähivuosina ainakaan vähene.

Edellä ei puututa lainkaan suurimpaan haasteeseen, joka on merivoimien ja ilmavoimien kaluston vanheneminen. Aluskalusto vanhenee 2020-luvulla ja Hornetit saman vuosikymmenen lopulla. Näihin miljardiluokan hankkeisiin eivät puolustusbudjetin rahat riitä, vaan niihin on tehtävä kokonaan erilliset budjetit. Hankkeiden valmistelu on aloitettava jo seuraavan hallituksen aikana.

Parlamentaarinen selvitystyöryhmä on käsitellyt kolmea talousskenaariota ja niiden vaikutusta puolustukseen. Selonteossa esitetään, että lisärahoitusta myönnetään vuoteen 2020 mennessä materiaalihankintoihin 650 miljoonaan euroa. Tällöin pääosa joukoista pystyttäisiin varustamaan korkeintaan tyydyttävällä tavalla tehtäviinsä nähden. Näin kuitenkin turvataan puolustuskyky 2020-luvulle tultaessa.

Toisessa arviossa säilytetään nykyinen 500 miljoona euron taso. Tällöin materiaaliin jäisi edelleen kasvavia puutteita, jotka jatkaisivat puolustuskyvyn laskua. Vuosikymmenen lopussa jouduttaisiin joukkojen määrää laskemaan edelleen, koska olemassa olevia joukkoja ei pystyttäisi varustamaan. Seuraavalla hallituskaudella jouduttaisiin pohtimaan, mistä tehtävistä puolustusvoimat joutuisi luopumaan.

Kolmannessa mallissa arvioitiin puolustusvoimien asemaan, jos rahoitusta leikataan noin 150 miljoonalla eurolla. Materiaalihankintoihin olisi tuolloin käytössä noin 350 miljoonaa euroa vuodessa. Tämän skenaarion mukaan materiaalinen suorituskyky romuttuisi täysin. Koko maan puolustaminen kävisi mahdottomaksi.

Maanpuolustusjärjestelmä voidaan ajaa alas nopeasti ja melko pienin kustannuksin, mutta sen nostaminen on kallista ja aikaavievää. Ruotsin malli ei ole Suomelle sopiva. Tätä todistaa nopeasti muuttunut sotilaspoliittinen tilanne Euroopassa ja sen lähialueilla. Tulevat kansanedustajat ovat paljon haltijoina.