Oltermanni 2023 – kolmas kerta toden sanoi

Helsingin piirien (HELRESP JA HRUP) kolmas peräkkäinen Oltermanni hiihtoviestikilpailu kisattiin tällä kertaa Kuopiossa 8-10.3 (ke-pe). Tosin keskuspaikkana oli Rissala Siilinjärvellä, mutta kilpailurata kiersi Kuopion tehden Kallaveden tutuksi.

Kahden koronavuoden jälkeen siirryttiin perinteiseen kilpailumuotoon, uutena asiana joukkueellemme. Siinä missä edellisinä vuosina autot saivat liikkua läpi yön kuljettaen hiihtäjiä ja huoltaen, niin nyt ne olivat parkissa heti lähdön jälkeen ankkuriosuuden alkuun saakka. Tarjolla oli hiihtäjille lämpimät majoitustilat, mutta niiden sijainti vaikutti vaihtopaikkoihin ja osuuksiin. Lisämausteen toi ”kahden repun” taktiikka, eli hiihtäjien piti miettiä mitä varusteita tarvitsevat vaihtopaikoilla, sillä muutamilla oli yöpyminen osuuden molemmissa päissä.

Perustaminen tehtiin Santahaminassa keskiviikkoaamusta varusvaraston auettua. Aikataulu oli tiukka koska perille piti ehtiä 14.00 mennessä ja ajoa oli 5 tuntia. Perustamista helpotti, että edellisenä iltana ydinporukka kuittaisi ajoneuvot ja omat varusteensa, sekä pakkasi ajoneuvot ja peräkärryt valmiiksi.

Samanaikainen Papu-harjoitus toi hieman murhetta, yhtäkään neliveto-HPA:ta ei ollut saatavilla, joten saimme pari pikkubussia, tosin matkailuautoksi rekisteröitynä. Ne antoivat joukkueelle mukavat kyydit, mutta tavaratilaa ei ollut riittävästi. Ei kun kolmatta autoa metsästämään. Kun koko saarelta ei löytynyt muuta vapaata autoa kuin eräs surullisenkuuluisa nimeltämainitsematon UPA, pääsi se sitten peräkärryn kera todennäköisesti pisimmälle keikalleen ikinä. Eikä homma paljon helpompaa ollut uudemmallakaan kalustolla, kadettikoululaisiltahan paloi auto jo ennen pääkaupunkiseudulta poistumista.

Joukkuemielessä tuli hieman takapakkia kun varajohtajamme Sami Manner joutui kalkkiviivoilla jäämään pois, eli lähdimme matkaan yhden miehen vajaana, eli ilman varahiihtäjää. Joukkueen runko koostui edellisvuosina mukana olleista, ensikertalaisia oli kuitenkin kuusi, tosin kovemman luokan vahvistuksina.

Toivetaktiikkamme oli laittaa kaksi parasta paria heti kärkeen, jotta roikuttaisiin edes matkan mukana kisassa. Tämä heitti kuitenkin heti häränpyllyä, kun selvisi ensimmäisen osuuden olevan kisan helpoin. Laitoimme siis alustavasti heikoimman parimme aloittamaan, Antti Kettunen ja Aleksi Lahdenmäki hoiti kuitenkin homman mallikkaasti ja takanamme oli vaihdossa muutama joukkue.

Toisen osuuden Janne Ahola ja Jan Donner sekä kolmannen osuuden Vesa Kankaanpää ja Tuomas Mattila olivat ykköstykkejämme, ohittivat muutaman joukkueen ja pitivät meidät mukana kisassa. Ville Arekallio ja Miika Koistinen jatkoivat mallikkaasti. Ukko Liukkonen ja Mika Muhonen ohittivat vielä yhden joukkueen ennen välimaalia. Meillä, kuten monella muullakin joukkueella, oli taktiikkana aloittaa ankkuriosuus hiihtoparilla, koska ankkuriosuudella oli mittaa toistakymmentä kilometriä, eli Ukko ja Mika vetivät vielä toisen spurtin muutaman tunnin yöunen jälkeen.

Ankkurimme eli allekirjoittanut pääsi sitten matkaan ns. yleisörastilta. Ankkurin olisi voinut tuoda autolla vaihtopaikalle – pieni yksityiskohta, joka meiltä jäi huomiomatta. Tämän sijaan hiihdin välimaalista hissukseen vaihtopaikalle samalla kärjen touhuja seuraten. Aivan ennen meitä vaihtoi Etelä-Karjala ja sain hyvää vetoapua hyvin tuntemaltani kilpakumppanilta.

Etelä-Karjala oli meitä kuitenkin yhteisajoissa sen verran edellä, ettei kilpailtu suoraan joukkuesijoista vaan enemmänkin keskinäisestä hegemoniasta. Hyvä näin, koska vuorovedolla vedettiin ihan meikäläisen maksimia. Lopputaistelu kääntyi tällä kertaa minun edukseni, ja kaupan päälle tultiin loppu niin haipakkaa, että ohitettiin yhteistuloksissa Kanta-Häme muutamalla minuutilla.

Edellisvuosien selkeästä jumbotilasta on tultu huomattavasti eteenpäin. Reserviläissarjassa (B-sarja) olimme toki toiseksi viimeisiä, vajaa 4 tuntia kisan nopeimmalle Suur-Savolle jääneenä. A-sarjalaisia jäi taakse jo 3 joukkuetta. Paikallisvastustajista Kaarti (joukkue koostui urheilukoulun varusmiehistä) oli meitä 2 tuntia nopeampia sijoittuen hienosti A-sarjassa kakkoseksi talvilajien urheilukoululaisista koostuvan Kainuun Prikaatin jälkeen. MPKK oli vajaan tunnin meitä edellä. Siinä on sopivaa tavoitetta ensi vuodeksi!

Koko keikka ei olisi onnistunut ilman erinomaista huoltoa ja kuskeja; Vesa Vepsä, Emmi Karhu ja Pekka Sillanpää. Erityisesti Vesa teki taas tajunnan räjäyttävän suorituksen junailemalla joukkueen paperityöt, välineet, kisahuollon ja purun. Harmi Vesan ja joukkueen puolesta, että tämä lienee viimeinen Vesan Oltermanni koska ns. kovana kertausharjoituksena ikäviikate iskee armottomasti. Kaikkien piirimme Oltermanni-joukkueiden puolesta kiitän vilpittömästi Vesaa kunnioitettavasti hoidetusta työstä! Samalla aukeaa huoltopäällikön tehtävä tuleville vuosille. Olen vakuuttunut, että Vesa osallistuu uuden päällikön mentorointiin, joten tehtävään päässee kivuttomasti sisään.

Ensi vuonna suuntaamme kohti Vaasaa. Ajankohta lienee suunnilleen sama kuin tänä vuonna. 2024 vuoden joukkueen kasaus aloitetaan jo heti keväästä, eli halukkaat ilmoittautukaa sähköpostitse; jori.arrakoski @ live.com. Olen tavalla tai toisella mukana koordinoimassa ensi vuoden joukkuetta.

Jori Arrakoski, joukkueen johtaja