Ilmarinen nousee
Suomi 100 juhlavuoden kunniaksi saamme nähdä palan Suomelle tärkeää historiaa: Panssarilaiva Ilmarisen uudelleensynnyn. Espoon Viherkallion koulun ala-asteen oppilaat rakentavat laivan yhteistyönä koko koulun eri luokkien voimin taito- ja taidekurssilla kierrätysmateriaaleista. Pienoismallin pituus on kaksi metriä.
Ilmarisen uudelleenrakentaminen kunnioittaa Suomen satavuotisjuhlaa, sotiemme veteraaneja ja sodissa kaatuneiden uhrauksia. Oppilaat tutustuvat Suomen historiaan, oppivat siitä sekä saavat kokemusta ryhmässä tekemisestä ja eri työkalujen käytöstä puutyörakentamisessa. Samalla ylittyvät oppiaineiden rajat mukaan lukien äidinkieli, matematiikka ja geometria.
Rehtori Mikko Leppänen ja Ilmarisen pääase 254mm Bofors
Panssarilaiva Ilmarinen oli vuonna 1931 valmistunut rannikkopanssarilaiva, joka oli Suomen laivaston lippulaiva vuonna 1941 tapahtuneeseen uppoamiseensa saakka. Ilmarinen ja sen sisaralus Väinämöinen olivat Suomen laivaston kaikkien aikojen suurimmat alukset.
Vuonna 1927 säädettiin laivastolaki, johon kuuluvan suunnitelman mukaan osana laivaston varustamisohjelmaa tilattiin aluksi kaksi suurta rannikkopanssarilaivaa, jotka nimettiin Kalevalan sankareiden mukaan Ilmariseksi ja Väinämöiseksi. Myöhemmin varustusohjelmaa täydennettiin sukellus- ja torpedoveneillä.
105mm Bofors- tykkejä oli laivassa kahdeksan.
Laivat suunnitteli hollantilainen NV Ingenieurskantoor voor Scheepsbouw (IvS), joka oli saksalainen peiteyhtiö Versailles’n rauhansopimuksen kiertämiseksi. Sama toimisto suunnitteli myös sukellusveneitä useille laivastoille. Laivojen rakentaminen annettiin turkulaisen Ab Crichton-Vulcan Oy:n telakan tehtäväksi vuonna 1928.
40 mm Vickers-tykkejä oli neljä kappaletta, lisänä kaksi 20 mm Madsen- konekivääriä.
Suomalaiset panssarilaivat oli tarkoitettu rannikkopuolustukseen. Ne olivat kokoonsa nähden järeästi aseistettuja mutta pienempiä ja hitaampia kuin saman aikakauden risteilijät. Panssarilaivat oli tarkoitettu lähinnä liikkuviksi korvaajiksi rannikkolinnoituksille eikä avomerioperaatioihin. Pieni syväys, raskas tykkiaseistus ja korkea torni johtivat heikkoon merikelpoisuuteen. Alukset edustivat kuitenkin ajanmukaisinta saatavilla ollutta tekniikkaa. Voimansiirto oli diesel-sähköinen. Tulenjohto- ja suuntausjärjestelmät olivat sähköiset, ja sähkömekaaniset laskimet välittivät suuntausarvot suoraan tykkitorneihin.
Panssarilaivan kansi ja laipiot työn alla.
Helsingin Reservin Sanomien kuudessa digilehdessä seurataan panssarilaivan valmistumista Suomen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi.
Laivan pienoismallin 1:1 havainnekuva
Laivan pienoismallin 1:1 havainnekuva
Ilmarisen piirustukset
Komentajakapteeni Mikko Leppänen
Viherkallion koulun rehtori
Espoo-Kauniainen Reserviupseerit
