HRUP:n puheenjohtajalta

Viime viikot ovat olleet meille reserviläisille hieman hämmentävät. Kuun alussa julkaistiin sisäministeriön ehdotusta uudeksi ampuma-aselaiksi, joka tietysti johtuu vuosi sitten tulleesta EU-direktiivistä. Hämmennystä on aiheuttanut ennen kaikkea SM:n ehdotuksen erittäin tiukka linja hyvin monessa keskeisessä kysymyksessä. Ehdotus on huomattavasti tiukempi ja rajoittavampi kuin mitä EU-direktiivi edellyttää, ja hyvinkin tyypilliseen tapaan se sisältää myös monia tiukennuksia jotka eivät tule direktiivistä ollenkaan. Tämä kaikki siitäkin huolimatta, että viestit jotka on tullut asian valmistelevalta työryhmältä on koko ajan ollut, että lakimuutoksen tarkoitus on saattaa voimaan ne asiat jotka direktiivi edellyttää. Meidän kannalta ongelmallisimmat kirjaukset koskevat paljon puhuttua niin sanottua ”reserviläispoikkeusta”. Kun poliitikot taistelivat kohtalaisen kovaa saadakseen poikkeuksen mukaan direktiiviin, SM:n virkamiehet ovat sen hyvin pitkälti vesittäneet. Rajoitukset jotka esitys on kirjannut poikkeuksen osalta ovat myös pitkälti järjettömiä. Ehkä järjettömin on, että tavanomaiset n.s. reserviläiskiväärit (jotka direktiivin mukaan siirtyy A-kategoriaan, eli SM:n lakiehdotuksen mukaan ERVA-luokkaan) olisivat kiellettyjä kaikilta yhteisöiltä paitsi MPK:lta. Koska merkittävä osa reserviläisten käytössä olevista aseista ovat juuri muiden järjestöjen omistamia, tällainen kiristys on vailla järkevää pohjaa. Reserviläisaseen hankkimis- ja hallussapitolupaa voitaisiin vielä myöntää yksityishenkilölle reserviläispoikkeuksen kautta, mutta tässäkin on asetettu järjetön tiukennus tekemällä näistä ERVA-aseita (eli samaan kategoriaan kuin sinko tai kranaatinheitin), joiden lupahakemukset käsitellään aina Poliisihallituksessa, ei paikallisen poliisiviranomaisen toimesta. Koska reserviläisaseet ovat edelleen se peruskalusto jota suurin osa aktiivireserviläistä tulisi hankkimaan, Poliisihallituksen työkuorma kasvaisi merkittävästi tämän muutoksen johdosta. Ja tässä ei vielä huomioida sitä, että samaa koskee tietysti urheilupoikkeuksella haettavat luvat, joka nostaa kuormaa vielä kertaluokkaa. Tämän lisäksi reserviläispoikkeuksella haettavat luvat vaatisivat ehdotuksen mukaan puollot Puolustusvoimilta ja MPK:lta. Tässäkin on pari merkittävää ongelmaa. Ensinnäkin Puolustusvoimilla on ihan oma tehtävänsä. Sen tehtävän suorittamista ei ole syytä vaikeuttaa langettamalla byrokraattista kuormaa sen päälle. Koska reserviläispoikkeus nyt kuitenkin olisi ministeri Mykkäsen mukaan kattamassa koko reserviä, normaali lupamenettely jossa kuitenkin tehdään kattava taustaselvitys hakijasta pitäisi olla enemmän kuin riittävä. Hakijan nuhteettomuus on kuitenkin se keskeisin tekijä lupahakuprosessissa. Valitettavasti lakiehdotus osoittaa myös melko selkeästi, että sitä kirjoittaneet eivät ole olleet ihan perillä siitä, mitä MPK on. Tekstissä nimittäin todetaan muun muassa, että MPK voisi antaa jäsenilleen aseita käyttöön kursseja varten. Ongelma on tietysti siinä, että MPK:lla ei ole henkilöjäseniä jotka voisivat saada tätä kalustoa käyttöönsä.

Koko lakiesitys on noin 190 sivua pitkä, ja monissa kohdissa suorastaan sekava. Se sisältää edellä mainittujen ongelmien lisäksi monia muita. Muun muassa lipaskielto ja sen sanktiot, harrastusvaatimuksien lisääminen ja pidentäminen, vaikka alkuperäinen tarkoitus oli yhdenmukaistaa direktiivin vaatimaan yhteen vuoteen, omaisuudensuojan laiminlyönti, jne. Suosittelen silti, että mahdollisimman moni lukisi sen, tekisi oman analyysinsä ja pyrkisi vaikuttamaan asian valmisteluun. Reserviläisjärjestöt ovat jo ilmaisseet tyytymättömyytensä nykyiseen ehdotukseen, ja on melko todennäköistä että useat organisaatiot jotka joutuisivat tämän nykyisen ehdotuksen ”maksumiehiksi” eivät ole kovin tyytyväisiä. Nyt on vielä aikaa ja mahdollisuutta yrittää muuttaa tekstiä paremmaksi ennen kuin se menee eduskunnan käsittelyyn. Oleellista on, että tekstistä otetaan esille no faktiset ongelmakohdat ja perustellaan miksi se on ongelma. Faktoja ja analyysejä voi lähettää järjestöille (HRUP, RUL, RESUL jne), mutta tietysti myös suoraan esimerkiksi kansanedustajille. On kuitenkin perusteltava asiat faktoilla, ja tietenkin asiallisesti.