HRUP:n puheenjohtajalta
EU:n ampuma-asedirektiivi on jälleen puhuttanut jäsen- ja harrastajakentällä. Se hyväksyttiin Euroopan parlamentissa selvin äänin, mikä olikin odotettavissa, mutta sitä vastusti kuitenkin myös huomattavan suuri osa parlamentista. Jos koko direktiiviprosessia tarkastelee, se on ajoittain ollut suorastaan kafkamainen. Mutta onneksi siihen mahtuu myös pieniä vähemmän huonoja piirteitä. Komission alkuperäinen tavoite kieltää kaikkia puoliautomaattiaseita ei mennyt läpi, ja niihin voi edelleen myöntää lupia esimerkiksi urheilu- tai reserviläispoikkeuksella.
Voimaan jäi sen sijaan lipasrajoitukset. Lipasrajat ovat älyttömät, eikä niillä ole minkäänlaista vaikutusta rikollisiin. Sen sijaan rajoituksien vaikutukset voi olla todella armottomat lainkuuliaisille kansalaisille. Direktiivin lähtökohtien mukaan esimerkiksi metsästyshaulikon ja –kiväärin omistaja joka omistaa myös muisto- tai koriste-esineenä Suomi-kp:n rumpulippaan, voisi menettää kaikki hallussapitolupansa siitäkin huolimatta, että rumpulipas ei toimi yhdessäkään hänen omistamissa aseissa. Direktiivimuutosesitys on luettavissa tästä (englanniksi).
Positiivista on ollut eri järjestöjen yhteen tuleminen. RUL:n pj Mikko Halkilahti ja tj Janne Kosonen ovat tehneet erittäin ansiokasta työtä ja osoittaneet asiassa johtajuutta. RES:n silloinen pj Mikko Savola ja mm. RESUL:n edustaja Marko Patrakka ovat myös tehnyt erittäin paljon hyvää työtä asian eteen. Ja lisäksi on tietysti muut järjestöt metsästys ja urheiluampujapuolelta. Mutta, nyt ei saa jäädä laakereilleen lepäämään, toteamalla että ”nyt tuli torjuntavoitto”. Ei tullut, vaan tuli huomattavat tiukennukset direktiiviin ja jäsenmaat ovat velvollisia päivittämään paikallista lainsäädäntöä 15kk sisällä. Tämä tarkoittaa, että valmistelut tehdään melko nopealla aikataululla, valmistelu on itse asiassa aloitettu jo, ja edunvalvontajärjestöt pitää olla aktiivisia. Monilta osin nykyinen lainsäädäntö todennäköisesti soveltuu jo hyvin direktiiviin esimerkiksi siten, että reserviläiskiväärityyppiset aseet ovat pääosin myönnetty urheiluperustein. Meidän pitää pitää huolta siitä, että lakimuutoksesta tulee mahdollisimman hyvä. Ministeriö on luvannut, että järjestöt ovat mukana valmistelussa. Se tietysti edellyttää, että järjestöt seisovat yhdessä rintamassa, ja vaikka on luonnollista, että jokainen edunvalvoja esittää ensisijaisesti omien jäsenien näkemyksiä oleellista on se, että kaikkien harrastajien erityistarpeita huomioidaan eikä kukaan aja sellaisia muutoksia jotka tietää olevan muille haitaksi. Myös viestintä nousee tässä erittäin suureen rooliin, ja olisi toivottavaa, että jokainen osoittaisi malttia myös siinä. Tunnemyrskyt keskustelupalstoilla ja sosiaalisessa mediassa eivät edistä asiaamme.
Caspar von Walzel
