05/2016 puheenvuoro

Ajankohtaista

Tuvallisuuspoliittinen tilanne Itämeren alueella jatkuu epävakaana. Suomi, Ruotsi, Baltian maat ja muut Itämeren valtiot joutuvat toistuvasti toteamaan, että Venäjä siirtää aina vain enemmän suorituskykyä lähelle rajoja, sekä viimeisempänä siirsi Iskander-ohjuksia Kaliningradiin. Venäjä on myös lisännyt ilmatorjuntakykyä lähellä raja-alueita ja rakentaa tukikohtia aivan rajojen tuntumassa, esimerkiksi uudelleen avattu tukikohta Alakurtissa ja uusi helikopteritukikohta vain n. 50 km Latvian rajalta. Samaan aikaan ilmatilaloukkaukset ovat jatkuvia ympäri Itämerta, koostuen osittain erilaisista simuloinneista ja ilmeisesti valmiustesteistä, osittain ilmeisen ylimielisestä asenteesta naapurimaita kohtaan, esimerkiksi oikaisemalla Baltian maiden ilmatilan kautta matkalla Kaliningradiin. Esimerkkejä on lähimenneisyydestä tietysti lukemattomia muitakin. Todettakoon vielä se, että Iskander-ohjukset ovat hyökkäysaseita. Niillä ei ole torjuvaa tai puolustuksellista merkitystä. Niiden sijoittamista Kaliningradiin ei voi perustella puolustusvalmiudella oikein mitenkään.

Mutta kun Itämeren rantavaltiot toteuttavat, tai edes suunnittelevat uutta puolustusta, toimet tyrmätään heti vakautta horjuttavina. Ruotsi asetti yhden komppanian Gotlantiin. Sillä ei luonnollisesti ole mitään ulkopuolisia uhkaavia vaikutuksia, mutta parantaa varmasti Ruotsin havainnointikykyä, ja tarjoaa edes mahdollisuuden torjua miehitystä saarelle, jos niin kävisi. Myös ministeri Niinistön vastaukset Ahvenanmaan tilanteesta saivat heti kritiikkiä osakseen. Luonnollisesti demilitarisaatio aiheuttaa kysymysmerkkejä ja vaikeuttaa alueen puolustamista konfliktitilanteessa. Ja kuten kaikissa sopimuksissa on todettu, Suomella on velvollisuus puolustaa Ahvenanmaata. Puolustuksen varalle pitää olla suunnitelma. Mitä tulee kohuun demilitarisaatiosta, ministeri Niinistö vastasi toimittajan kysymykseen ja varsinainen kohu oli pitkälti median luoma, paljolti Ruotsin median käännösvirheestä johtuen.

Siitä huolimatta että Suomi pitää ja haluaa pitää hyvät suhteet Venäjään, on myös puhuttava niistä tosiasioista jotka meitä Suomessa ja koko Itämeren alueella uhkaavat. Meillä tulee olla kyky ja halu keskustella ja myös toimia omien etujemme mukaisesti. Mutta sitäkin enemmän meidän pitää Suomessa entistä enemmän pohtia mitä me viestimme niin itään kuin länteenkin. Viestintä on sekä sanoja että tekoja. Jos sanat ja teot ovat ristiriidassa, teot ovat aina viestinnällisesti vahvempia. Tekoja ovat paitsi fyysiset toimet, myös esimerkiksi poliitikoiden tapa esiintyä. Jos yhdestä asiasta tulee valtioneuvoston eri ministereiltä kolme tai neljä erilaista, toisistaan täysin poikkeavaa lausuntoa samasta asiasta, yksikään lausunto ei ole selvä. Sen sijaan viesti on, että maan johto ei ole yhtenäinen.

Viestintä – kommunikaatio – on myös keskeinen elementti edunvalvonnassa. Yksi tärkeimmistä edunvalvonta-asioista viimeisen vuoden aikana on epäilemättä ollut uusi aselakidirektiivi ja siihen vaikuttaminen kansallisella ja EU-tasolla. Suomalaiset järjestöt ovat tehneet erittäin ansiokasta työtä, mukana eturintamassa myös Reserviupseeriliitto. Ilahduttavinta on ollut, että tällä kertaa lähes kaikki, metsästäjät, urheiluampujat, ase-elinkeino, jne. ovat vetäneet yhtä köyttä. Firearms United on tehnyt ansiokasta selvitys- ja tiedotustyötä EU-tasolla ja järjestöt ovat tukeneet ja auttaneet asiantuntijapalveluilla ja taustaselvityksillä. Myös tässä sanat ja teot pitää olla yhteneväiset. Siksi onkin erittäin valitettavaa, että yksi tärkeä yhteisö yrittää vähätellä ja jopa kyseenalaistaa sitä työtä mitä on tehty ja mitä tuloksia siitä on saatu aikaiseksi. Kun yksi osa yhtenäisestä rintamasta kääntyy poikittain muiden kanssa, se heikentää koko rintaman viestiä.

Viestiminen ei ole koskaan ollut helpompaa kuin nykyisessä SoMe-maailmassa. Samalla kun viestiminen on tullut helpommaksi, viestintä on aina vain haastavampaa. Kanavien hallinta on vaikeaa tai mahdotonta. Mielipiteen saa helposti ja nopeasti julkaistua eri sähköisissä medioissa, mutta kerran kirjoitettua ei saa käytännössä koskaan otettua takaisin. Ja lyhytviestipalveluissa väärinkäsitykset ovat arkipäivää. Tietysti myös siksi, että vastaajat haluavat aktiivisesti antaa asioille vääriä merkityksiä. Kokonaan oma lukunsa on trollaus. Siihenkin on varauduttava.

Reservin upseereina me voimme ja meidän tulee osallistua julkiseen keskusteluun. Kun siihen osallistutaan, muistakaamme aina mitä viestimme, ei vain sanoilla ja teksteissä, vaan myös mitä teot ja käytös viestivät.

Caspar von Walzel

Helsingin Reserviupseeripiiri ry:n puheenjohtaja

Jaa uutinen: