Kannaksen iskujoukon hurja tulikoe

Elävän sota- ja sankarikuvauksen sekä tarkan taustatyön mestari Esa Sirén vie lukijat tällä kertaa Kannakselle elokuun 1943 räiskyviin tapahtumiin. Aiempien myyntimenestysten tapaan Kannaksen kostajat (Gummerus) perustuu oikeisiin tapahtumiin ja Suomen sotahistoriaan, jota Sirén tutkii intohimoisesti viimeisiä veteraanejamme haastatellen.

Talvi 1943 on ollut Kannaksen etulinjassa, Rajajoen vieressä, rauhallinen. Aikaa on jäänyt tapettavaksi asti: sukset ovat viuhuneet, on painittu ja nyrkkeiltykin. Kun kesä koittaa, venäläiset heräävät talviunilta: kranaatti-iskut, vanginsieppaus- ja tuhoamispartiot pitävät vartiossa olevat miehet koko ajan varuillaan.

”Yhtäkkiä vuorokauden valvomisesta väsynyt katse kirkastui kuin jalkalampun valo. Se tarkentui puron toiselle puolelle. Weckström seurasi Vuorisen katsetta eikä ollut uskoa silmiään. Puron vastarannalla seisoi ihmishahmo. Sumun hämärtämän haamun viereen ilmestyi samassa, kuin tyhjästä, jo uusi tulija. Weckström räpäytti vaistomaisesti silmiään pari kertaa. Tuolla uudellahan on venäläinen suikka päässään…”

Vanhoja asemia ja korsuja ehditään tuskin korjata, kun venäläiset iskevät uudelleen. Elokuun lopussa tuleva Marskin Ritari, luutnantti Toivo Honkaniemi kokoaa iskujoukon, jolla päätetään tuhota venäläisten pahamaineinen tukikohta, kuivatetulle suolle rakennettu vihollisbunkkeri.

”Sain käsiini Jalkaväkirykmentti 6:n sotahistoriikin, jota aloin tutkia. Iloisena yllätyksenä löysin 18. divisioonan sotapäiväkirjoista tuohon rykmenttiin viittaavia pitkiä liitekertomuksia, joissa huomasin olevan hyvää materiaalia romaania varten”, Esa Sirén valottaa tämänkertaisen aiheen valikoitumista. ”Minua kiehtoi myös Honkaniemen, JR 6:n ainoan Mannerheim-ristin ritarin tarina, josta sain kirjaan hienon loppuhuipennuksen”, kirjailija kertoo innostuneena.

24.8.1943 yö on säkkipimeä. Vastaan puhaltava tuuli painaa jonossa hiipivien miesten leuan rintaan. Vaivaiskoivujen ja pajupensaiden jatkuva väistely nostaa hiljalleen tuskanhien suunnasta vastaavien otsalle. Ei mene kuin hetki, kun Honkaniemelle on selvää, että nyt hänen ja miesten taidot ovat joutuneet todelliseen tulikokeeseen.