Aluetoimistomme päällikkö

Everstiluutnantti Juho Raulo johtaa Uudenmaan Aluetoimistoa, joka hoitaa alueellamme asevelvollisten asioita. Kaartin Jääkärirykmentin alainen aluetoimisto joutuu sopeutumaan puolustusvoimien säästöihin, mikä kasvattaa henkilöstön työmääriä. Juuri syksy on kiireisintä aikaa kutsuntojen takia.

Helsingin ja Uudenmaan reservipiirien toimialueella on tapahtunut merkittäviä henkilömuutoksia yhteistyökumppaneissa. Maanpuolustuskoulutusyhdistys MPK:n Etelä-Suomen maanpuolustuspiirin uutena päällikkönä aloitti tämän vuoden alussa eversti evp Timo Mustaniemi, ja eversti Ahti Kurvinen aloitti huhtikuun alussa Kaartin Jääkärirykmentin komentajana kenraali Pekka Toverin jälkeen. Kaartin apulaiskomentajana toimii nykyisin eversti Petteri Jouko ja esikuntapäällikkönä everstiluutnantti Jari Haataja.

Mutta reserviläisten kannalta yksi merkittävimmistä muutoksista tapahtui kuitenkin jo viime vuoden alussa, kun puolustusvoimauudistuksen myötä kolme aluetoimistoa yhdistettiin Uudenmaan Aluetoimistoksi ja sen päällikkönä aloitti everstiluutnantti Juho Raulo. Lauttasaaressa sijaitseva Uudenmaan Aluetoimisto hoitaa asevelvollisuusasioita ja on reserviläisen asiointipiste, jos hän halua esimerkiksi tarkistaa kertausharjoituspäiviensä määrän tai sijoituksensa.

Mahdollisuuksia sijoittamattomille

Aluetoimisto palvelee siis asevelvollisia, etenkin sijoitettua reserviä, mutta puolustusvoimauudistuksen myötä moni varttuneempi reserviläinen menetti sodan ajan sijoituksensa. Everstiluutnantti Raulo muistuttaa, ettei SA-tehtävän menettäminen saa viedä aktiivisuutta reserviläistoiminnassa ja nostaa esiin kaksi asiaa, joissa hän toivoo erityisesti sijoittamattoman reservin olevan mukana:

”Haluaisin hyödyntää sijoittamatonta reserviä enemmän yhteiskunnan varautumistehtävissä. Kyse on siis muiden kuin sotilasviranomaisten poikkeusolojen tehtävistä. Nekin ovat yhteiskunnalle elintärkeitä. Tämä on miettimisen ja kehittämisen arvoinen juttu, ja asiaa koskeva säädöspohja on saatava kuntoon. Esimerkiksi täydennyspoliisien lainsäädäntöä mietitään parhaillaan uudelleen.”

”Näitä muiden viranomaisten poikkeusolojen tehtäviä, kuten esimerkiksi väestönsuojelua, ei kannata väheksyä, vaan niitä kannattaa ainakin kokeilla ennen lopullista päätöksentekoa mukaan lähtemisestä. Yhteiskunnan varautumiseen liittyvät moniviranomaisharjoitukset myös lasketaan hyväksi reserviläisen kertausharjoituspäivissä.”

”Toisena muistutan veteraanien tukitoiminnasta, kuten VETRES-työstä. Se on todella arvokasta, koska veteraanien rivit hupenevat vauhdilla koko ajan. Me nuoremmat maanpuolustajat voimme ojentaa tukemme heille, jotka varmistivat sodassa itsenäisyytemme.”, Raulo sanoo.

Lisää naisia armeijaan

Everstiluutnantti Juho Raulo haluaa muistuttaa myös naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta, joka on ollut mahdollista vuodesta 1995 lähtien.

”Jo noin 7000 naista on jo suorittanut vapaaehtoisena varusmiespalvelun. Tänä vuonna palvelukseen haki ennätysmäärä, mutta silti nuoria naisia kannattaa kannustaa siihen. Tarjolla on hyvää koulutusta.”

Asepalvelukseen hakeutuneen naiset ovat yleensä hyvin motivoituneita, ja suurempi osa naisista kuin miehistä käy läpi johtajakoulutuksen. Jopa 60 prosenttia asepalveluksen suorittaneista naisista on saanut johtajakoulutuksen varusmiesaikana.

Tilanne omassa maakunnassamme on jo lähtökohtaisesti hyvä, sillä hakijoita naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen oli tänäkin vuonna alueellisesti eniten juuri Uudeltamaalla, yhteensä 211 naista.

Raulo lisää hymyillen, ettei hänen omista tyttäristään kukaan ole ainakaan vielä käynyt armeijaa, mutta heidän kavereitaan on kyllä.

Ulospäin homma toimii…

Juho Raulo on pitkään ollut tekemisissä reserviläisten kanssa kolmessa eri aluetoimistossa.

”Aiempi virkapaikkani Päijät-Häme oli keskisuuri aluetoimisto, ja pienellä paikkakunnalla on mahdollista kohdata ihmiset yksilöinä. Mutta Uusimaa on ihan omaa luokkaansa asevelvollisten määrällä mitattuna”, Raulo vertaa.

”Uudenmaan Aluetoimiston henkilöstö elää ja vaihtuu koko ajan, mutta täyttöaste on kuitenkin ihan kohtuullinen ja hakijoita löytyy.”

Päällikön lisäksi aluetoimistossa työskentelee 30 henkilöä, josta puolet on siviilejä.

”Meillä on nykyisessä Uudenmaan Aluetoimistossa vähemmän väkeä töissä kuin ennen tällä alueella toimineessa kolmessa aluetoimistossa yhteensä oli. Mutta olemme pärjänneet hyvin, ja myös asiakaspalaute on hyvää. Jopa reserviläiskirjeen lähettämisestä ylimääräisenä hommana selvittiin.”

…vaikka säästöt rasittavat

”Ulospäin näyttää siis hyvältä. Todellisuudessa aluetoimiston henkilöstö on tosi väsynyt. Jaksaminen on kovilla, kun ei ole hetken hengähdystaukoa”, Raulo kertoo.

”Tosiasiassa emme olisi selvinneet reserviläiskirjeen lähettämisestä aikataulussa ilman vapaaehtoisten reserviläisten antamaan apua. Olimme ainoa aluetoimisto, joka päätyi tällaiseen ratkaisuun. Vapaaehtoiset olivat kertausharjoituksessa auttaessaan kirjeen postittamisessa. Halukkaat löydettiin järjestöjen kautta ja viidakkorummulla.”

Uudenmaan reservipiireihin ei kuitenkaan tullut tukipyyntöjä, vaikka Raulon mukaan vapaaehtoisia saatiin myös pääkaupunkiseudun ulkopuoliselta Uudeltamaalta.

Puolustushallinnon säästöt purevat jatkossakin Uudenmaan Aluetoimistoon:

”Viimeisin säästötieto on se, että joudumme muuttamaan pois Lauttasaaresta, koska valtionvarainministeriön ohjeistuksen mukaan meillä on täällä liikaa neliötä. Käytännössä muutto kuitenkin toteutunee vasta, kun olemme saaneet uudet tilat. Toivottavasti muutto ei kuitenkaan toteudu syksyaikana, sillä silloin on liian kiire kutsuntojen takia.”

Säästöjen takia Puolustusvoimat joutui irtisanomaan merkittävästi erilaisia tiloja, kuten mm. upseerikerhoja. Jopa Sotamuseokin joutuu etsimään uudet tilat.

”Resurssien supistuminen pakottaa miettimään voidaanko asioita tehdä toisin”, Raulo pohtii.

Myös MPK:n resurssit supistuvat

Säästöt puolustusmäärärahoista näkyvät myös niin, että Puolustusvoimat vähentää MPK:n kurssien tilauksiaan. Tämä yhdistettynä MPK:n suoran valtiontuen laskuun on johtanut siihen, että MPK on nyt joutunut aloittamaan yhteistoimintaneuvottelut palkatun henkilöstön vähentämisestä.

”Sotilaallista valmiutta palvelevista MPK:n kursseista ei luovuta, mutta säästöt näkyvät mm. kurssien yhdistämisenä. Ja piiripäällikkö Timo Mustaniemi joutuu miettimään entistä tarkemmin mitä MPK pystyy järjestämään”, Raulo kuvaa.

Haastattelun lopuksi everstiluutnantti Raulo sanoo toivovansa, että reserviläisjärjestöt pystyvät nuorentamaan jäsenpohjaansa, jotta ”ukkoutuminen” vältetään.

”Kannattaisiko myös yhdistää voimia?” Raulo heittää ja kertoo, että hänen aiemmalla toimialueellaan Päijät-Hämeessä oli reserviläisillä yksi yhteinen piiri.

”Arvostan suuresti reserviläistoimintaa”, Raulo naurahtaa: ”Minuakaan ei olisi ilman sitä, sillä äiti ja isä tapasivat reserviupseerien iltamissa!”

Raulon Janne

Everstiluutnantti Juho Raulon − kutsumanimeltään Janne tuttujen kesken − perheeseen kuuluu vaimo ja peräti kuusi tytärtä. ”Ja kaksi karkeakarvaista saksanseisojaa – nekin naaraita!” Juho Raulo virnistää. Lause on Raulolle tyypillistä huumoria, jota hän viljelee aina sopivassa seurassa.

Koirarodusta voi päätellä, että Juho Raulo harrastaa kanalintujen metsästystä. ”Metsästän lintuja kaikkialla Santahaminan ja Pelkosenniemen välillä”, Raulo hymyilee. ”Ja kyllä minä myös ruokapeurat ammun.”

Myös vaimo ja kaksi tytärtä metsästävät. Nuorin tytär on vielä koulussa, mutta vanhin on jo muuttanut kotoa pois.

Stadin kundi, joka viihtyy maalla

52-vuotias Raulo on syntyjään helsinkiläinen ja kirjoitti ylioppilaaksi arvostetusta Suomalaisesta yhteiskoulusta. Stadin kundi halusi kuitenkin varusmiespalvelukseen mahdollisimman erilaisiin olosuhteisiin ja päätyi Ivaloon Lapin Rajavartiostoon. Sinne hän myös palasi töihin vuosina 1984−87 käymänsä Kadettikoulun jälkeen.

Ammattiupseerin uraan tuli kuitenkin tauko melko pian tauko. ”Luin kansantaloustiedettä pari vuotta Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä, sitten piti jo jatkaa sotimista”, everstiluutnantti Raulo naurahtaa.

Palattuaan upseeriksi vuonna 1991 Raulo lähti Libanoniin UNIFIL-joukkoihin 17 kuukaudeksi. Sen jälkeen hän oli YK-joukoissa 1,5 vuotta Kroatissa. ”Ulkomaan tehtävät eivät olleet muotia silloin, mutta minulla oli kielitaitoa ja halua”, Raulo toteaa.

Vielä sotakorkeakoulun jälkeen Raulo oli yli kaksi vuotta ulkomaankomennuksella Hollannissa. Suomessa hänen tehtävänsä ovat pääosin liittyneet asevelvollisuusasioihin ja reserviläisten kanssa toimimiseen. Raulo on toiminut kolmen aluetoimiston päällikkönä: Päijät-Hämeen, Helsingin ja nyt Uudenmaan aluetoimiston.

”On tärkeää muistaa käydä toimialueemme Uudenmaan reunoillakin. Jos on päällekkäisiä tilaisuuksia, menen itse mieluummin muualle maakuntaan kuin jään Kehä III:n sisäpuolelle. Olenkin pyrkinyt noudattamaan sitä, että olen mahdollisimman vähän toimistossa ja alaisten on opittava pyörittämään arkirutiinit ilman päällikköä.”

Everstiluutnantti Juho Raulo on Uudenmaan Aluetoimiston päällikkö.

Teksti ja kuva Jukka Sippola.