Afganistan ja ISAF – Sotilaskriisinhallinnan haasteet ja mahdollisuudet

Tiivistelmä Mikko Harjulehdon pitämästä esitelmästä ja käydystä keskustelusta Helsingin Reserviupseeripiirin järjestämässä tilaisuudessa 24.3.2014 Katajanokan Kasinolla.

Teksti: Raimo Hynynen majuri reservissä

Kriisinhallinan lähtökohtia Afganistanissa

Mikko Harjulehto oli ollut Afganistanissa 2011 tehtävänään seurata kehitystä pohjoisessa. Harjulehto toi heti alussa esille kuinka sotilaallisella kriisinhallinnalla voidaan estää sotilaallista toimintaa mutta ei voida rakentaa siviilimaailmaa. Sen jälkeen, kun USA:n johdolla oli saatettu Taleban pois vallasta, on tarvittu sekä sotilaallista että siviilitoimintaa. Vaikka tässä keskitytään sotilaalliseen puoleen niin ulkolaisten siviiliorganisaatioitten ongelma on koordinoinnin puute. Kukaan ulkopuolinen ei koordinoi kokonaisuutta ja Afganistanin hallinto on kykenemätän tähän. Jatkoa ajatellen on keskeistä, että Afganistanin on itse ratkaistava ongelmansa. Vastuu jää heille enenevässä määrin vaikka vielä ensi vuonna ulkolaisia joukkoja olisi maassa. Valtion budjetista tulee 90 % kansainvälisistä rahoista. Tulevaisuudessa ulkoa tuleva rahoitus vähenee. Afganistan on vuoristoinen maa. Tämä yhdessä useista kansallisuuksista koostuvan väestön kanssa vaikeuttaa koko maan yhteistoimintaa. Väestön määrä on n. 31 miljoonaa, joista tärkeimmät ryhmät ovat pataanit n. 40 – 45 % ja tadžikit n. 27 %. Wikipediassa lisää Afganistanista. Huumeet ja niihin liittyvä toiminta, kuten salakuljetus on tavallista. Maanviljelijät saavat useimmissa tapauksissa parhaiten rahaa kasvattamalla unikkoa, josta tehdään ooppiumia. Huumeitten salakuljetukseen liittyy se, että niitä kuljetetaan usein poliisiautossa. Useat osapuolet hyötyvät huumeistä, koska niitten kysyntä maan ulkopuolella on suurta. Maasta on löydetty viime vuosina mineraaleja, mutta infrastruktuuri puuttuu, jotta niitä voitaisiin hyödyntää. Lainsäädäntö on puutteellinen monelta osin. Kaupungeissa asuu pieni eliitti ja maaseutu on konservatiivinen. Jätehuolto ei toimi ja on varsin likaista. Lapsikuolleisuus on suurta. USA:n hyökkäys ja ISAF toiminnasta eri alueilla Vuoden 2001 syyskuun terroristiiskujen jälkeen USA hyökkäsi Afganistaniin 7.10.2001. Se tuki Pohjoista liittoa, joka Yhdysvaltojen ilmatuella voitti talebanit. USA käytti ilmavoimien lisäksi erikoisjoukkoja maasodassa. ISAF operaatio alkoi tammikuussa 2002. USA:lla on ollut enimmillään 80.000 ja muista noin 50:stä valtiosta 30.000 sotilasta. Vuonna 2015 maahan on tarkoitus jäädä 12.000 sotilasta. ISAF:lla on 5 hallinnollista aluetta. Suomalaiset ovat pohjoisella alueella ja sitä johtaa Saksa. Suomalaisten pääpaikka on Mazar-i-Sarif. ISAF on voittanut lähes kaikki taistelut, joita yli 10 vuoden aikana on käyty. Afganistanin oma armeija on ylivoimainen talebaneja vastaan. Pohjoisessa väestö vihaa talebaneja. Etelässä on ollut rauhattomampaa ja siellä talebanit ovat toimineet enemmän. Etelän väestö on ollut suosiollisempi talebaneille. Maahan on luotu 300.000 miehen turvallisuusjoukot. Raja Pakistanin kanssa on vuoristoinen ja keinotekoinen. Rajan molemmin puolin asuu samoja pastuja. He liikkuvat rajan yli, mitä pidetään luonnollisena. Niin Afganistan kuin Pakistan ovat monietnisiä valtioita. Pakistanilla on vaikutusvaltaa Afganistaniin ja Pakistan on tarjonnut turvapaikan talebaneille. Pohjoisessa ihmiset puhuvat persiaa ja heillä on yhteyksiä Iraniin. Afganistanin tulevaisuudesta Afganistan on vielä pitkään riippuvainen ulkoisesta avusta. Ulkolaisten joukkojen ja siviiliorganisaatioitten liian nopea vetäytyminen voi johtaa kaaokseen Afganistanissa. Yleinen arvio on, että talebanien vaikutus tullee joka tapauksessa kasvamaan etelässä ja syrjäseuduilla. Unikonviljely kasvanee tulevaisuudessa. Kiinalaiset ovat hankkineet louhintaoikeuksia löydettyihin mineraaleihin. He eivät ole ainakaan toistaiseksi avanneet kaivostoimintaa. Heidän vaikutus tulevaisuuteen on pitkälle auki. Pakistan vaikuttaa idässä ja Iran pohjoisessa. Pahimmassa tapauksessa laajamittaiset etnisten välisten ryhmien taistelut voivat käynnistyä uudestaan. Presidentivaalit tulevat olemaan mielenkiintoiset. Presidentin lähellä oleville klaaneille tarjoutuu hänen kauttaan rikastumismahdollisuuksia. Jotta nykyisestä tilanteesta päästään toimivaan valtioon, tarvitaan monta vuosikymmentä ulkopuolista apua ja yhteistyötä. Viime kädessä afganistanilaiset itse ratkaisevat millainen heidän tulevaisuutensa on. Alueelle on rakennettu teitä ja rakennuksia. Afganistanin omia organisaatioita on kehitetty. Keskeinen kysymys tulevaisuutta ajatellen on, löytävätkö eri etniset ryhmät riittävän paljon yhteisiä intressejä jotta väkivalta ei pääse enää suuressa määrin valloilleen.