Majurit matkalla – Albania, osa 2

Majurikolmikon Rusila, Valjakka ja Vilamo matkakohteena oli aurinkoinen Albania. Matkamme sijoittui kesä-heinäkuun vaihteeseen, jolloin Suomessa vielä odoteltiin kesäkelien alkamista. Albania tarjosi lämpiä päiviä sitten hieman liikaakin. Majurien matka alkoi Helsingin Reservin Sanomien paperilehdessä 3/2025. Voit lukea jutun näköislehdestä täältä.

Päivä 3.

Päivän teemana oli bunkkerit. Heti aamusta suuntasimme Vloren kaupungin niemimaan suuaukolle, josta löytyi 4-tykkisen patterin asemat. Kiinteitä asemia tykeille ei ollut mutta kalustona oli ilmeisesti 122 mm neuvostovalmisteiset haupitsit. Bunkkerin sisätilat olivat verrattuna lukuisiin Euroopassa näkemiimme verrattuna huomattavasti suuremmat. Sisältä löytyi runsaasti mielenkiintoisia käytäviä koluttavaksi lampun valossa. Ihme kyllä lepakoita ei tullut vastaan.

Perille menevä hiekkatie oli välttäväkuntoinen. Palatessamme autovirta vastaan oli kuitenkin lukuisa ja kalustoltaan mielenkiintoinen. Suurilla renkailla varustettuja maastureita tuli kymmeniä. Bunkkereiden lähettyvillä sijaitsi jonkin matkaa eteenpäin ilmeisesti naturistiranta. Tältä osin maastontiedustelu jäi tekemättä aikapaineiden vuoksi.

Päivän ajomaisemat muistuttivat rantatiellä monin osin Amerikan länsirannikon valtatie 1:stä Big Surin tienoilla. Llgoran luonnonpuiston solatie nousi n. 1 km korkeuteen ja tarjosi muutamien bunkkereiden lisäksi huikeat näkymät. Tuo tie on esiintynyt myös Top Gearin Albania-jaksossa v. 2015.

Alhaalla rannikolla löysimme itsemme ihmettelemästä sukellusvenebunkkerin suuaukkoa Porta Palermon kupeessa. Ruosteiset ovet estivät sisäänpääsyn. Toisella puolella niemimaata on yhä rannikkovartioston asema, jonka suuaukko näkyi kauemmas tielle. Ilmeisesti tunneli halkaisee koko niemen n. 500 m pituudelta läpiajettavaksi.

Päivän viimeinen nähtävyys Kreikan rajan läheisyydessä, Korfun saaresta näköetäisyydellä on Burintin rauniot, joka on Unescon maailmanperintökohde. Kyseinen paikka tarjoaa katsauksen erilaisiin rakennuksiin, pyhättöihin, teatteriin, linnoihin aina v. 800 eKr.–1800 jKr. väliselle ajalle. Alueella ovat asuneet niin, helleenit, roomalaiset, bysantit, venetsialaiset kuin myös ottomaanit.

Päivä 4.

Aamupala nautittiin merenrannan äärellä Saranden satamaan tulleita vanhoja Neuvostovalmisteisia kantosiipialuksia ihmetellessä.

Päivän ensimmäinen kohde oli 300 eKr. ollut Foiniken linnoituskaupunki kukkulan laella. Myöhempää varustautumista edustivat Hoxhan aikakauden bunkkerit n. 50 v takaa. Täälläkin oli ollut suuri amfiteatteri aikanaan.

Toinen kohde oli Blue Eye niminen luonnonlähde vuorten keskellä. Sinänsä kaunis paikka oli pilattu tekemällä siitä ylimitoitettu turistikohde. Laiskat turistit saattoivat maksua vastaan mennä reilun 2 km matkan sähköskootilla tai -junalla. Majurit sentään kävelivät edestakaisin. Pääsymaksu ei ollut kuin 50 senttiä, mutta tästä kohteesta jäi fiilis, että olisi pitänyt jättää väliin.

Bunkkereiden pelto Drinon alangolla sai meidät ihmettelemään näiden linnoitteiden strategista sijoittamista (etuviistoon vihollisen kulkusuuntaan nähden) ja niiden betonista legopalikka rakennetta, joka antaa enintään sirpalesuojan. Meillähän esim. Salpalinjan bunkkerit sijoitettiin siten, että ampumasektori oli suoraan sivustaan. Panssarintorjunta- ja tykistöbunkkereiden vähyys ihmetyttää myös. Ei tankkeja konekivääribunkkereilla torjuta.

Alangolta löytyi myös Hadrianapolis niminen paikka ajalta n. 400 eKr., jossa oli ollut myös n. 4 000 hlö vetänyt teatteri. Nyt siitä ei ollut paljoakaan jäljellä.

Liki +40 °C hipovat lämpötilat vaativat jatkuvaa nesteytystä ja silti vaatteemme olivat hiestä kosteina jatkuvasti. Tähän toi ilahduttavaa helpotusta Gjirokasterin hotellimme uima-allas, jonne heittäydyimme heti saavuttuamme.

Virkistäytyneinä lähdimme vielä tutustumaan kaupungin alla sijaitsevaan kylmän sodan museoon ja kaupungin vanhaan linnaan. Hoxha syntyi täällä ja välirikko NL:n kanssa 1961 sai hänet uskomaan, että NL iskee ydinasein Albaniaan. Ensimmäinen ydinsuoja hänelle ja 200 muulle puolue-eliitille valmistui poliittisten pakkovankien työvoimalla 1970. Tiranan huomattavasti suurempi Bunk-art1 vasta 1978. Täällä oli huoneita 59 ja n. 1 km käytäviä.

Gjirokasterin linna on monen muun tavoin rakentunut monin osin vuosisatojen aikana. Viimeisimmät osat Ottomaani-kuvernööri Ali Pashan alaisuudessa 1800-luvun alussa. Varuskunnan lisäksi linna toimi 1930–1960 luvuilla vankilana. Hieno paikka ja osa Unescon maailmanperintöä, kuten koko vanhakaupunki.

Päivä 5.

Ensimmäisenä kohteena oli Tepelenen kaupunki. Sieltä löytyi Sulttaani Ali Pashan sillanrauniot, linna, partisaanien hautausmaa ja kamalimpana 1949–1954 ylläpidetyn internointileirin rauniot poliittisille vangeille ja heidän perheilleen. reilusta 3 600 vangista n. 500 kuoli tapettuna tai kurjiin olosuhteisiin. Paikka on täysin verrattavissa natsien keskitysleireihin.

Byllisin rauniokaupunki, Illyrialaisten ajalta n. 400 eKr. ja roomalaisten aikakaudelta korkealla kukkulan päällä (530 m) tarjosi katsauksen menneeseen. Amfiteatteri oli vetänyt n.7 500 katsojaa ja testasimme sen akustiikan yhä hyvin toimivaksi.

Toinen vastaava paikka samalta aikakaudelta oli Apollonia. Se sijaitsi huomattavasti matalammalla kukkulalla mutta siellä asui aikanaan jopa 50 000 henkilöä! Aikansa metropoli. Tätä paikkaa myös kommunistit olivat hyödyntäneet ja rakentaneet kukkulalle bunkkereita ja vastakkaiselle rinteelle tykistöasemia.

Tänään huomasimme jo taisteluväsymystä ja päätimme jättää erään Venetsialaisen linnan päivän lopuksi väliin. Ilmastoitu hotellihuone Albanian entisessä pääkaupungissa Durresissa vei voiton!

Iltasella ehdimme käydä katsomassa mäen päällä Albanian ainoan kuninkaan Zogin (hallitsi 1920–30-luvulla) hylättyä ja ränsistyvää huvilaa ulkoa. Mäen rinne oli täynnä pieniä bunkkereita sekin.

Kaupungista löytyy myös vanha amfiteatteri, jonka kapasiteetti oli n. 20 000 henkilöä! Heikossa kunnossa oli valitettavasti tämä kohde. Rantabulevardia kävelimme pimenevässä illassa ja vastaan tuli Venetsialaisaikakauden vartiotorni. Sen verran on rantaviiva siirtynyt, että merelle siitä ei enää näy.

Päivä 6.

Ennen kotiinlähtöä kävimme vielä aamulla kurkistamassa viimeisenä paikkana marttyyreiden ja sodan sankarien rakennusta, joka sai myös rapistua rauhassa. Useimmat kommunistiajan monumentit ovat jääneet hunningolle ja kansankapitalismi on uusi johtaja.

Albaniasta jäi kokonaisuudessaan erittäin hyvä maku. Tänne kannattaa tulla ehdottomasti. Kaupunkiliikenne on sekoilua mutta muutoin ajaminen oli ihan ok. Pahempaakin on nähty, vaikka Italiassa. Ajokilometriä tuli vajaa 800 km. Teiden kunto oli odotuksia parempi. Pääteillä jopa Suomea parempi. Hiekkatiet olivat sitten Suomea surkeampia kivien ja maaperän laadun vuoksi.

Hintataso on Albaniassa edullinen ja 3–4 tähden majapaikkamme olivat kaikki oikein hyviä. Hintataso 3 majoittujalta 30–35 €/yö/hlö. Olut ja virvokkeet olivat ravintolassa 2–3 €. Ruokia sai 5–15 € välillä. Ihan vanhimpia ihmisiä lukuun ottamatta, englannilla pärjää hyvin ja palvelu oli ihan perusystävällistä. Ei mitään itäblokin meininkiä.

Maa oli kaikkinensa huomattavasti edistyneempi kuin omat ennakko-odotukset ja vajavaiset käsitykset. Vahvasti plussalle jäi Albania mielissämme!

Teksti: Jyri Vilamo
Kuvat: Jukka Rusila