Senioriupseerien kerhon sota- ja kulttuurihistoriallinen matka Viroon 17.-19.9.2024

Senioriupseerien kerhon järjestämä, mutta kaikille avoin syysretki suuntautui sota- ja kulttuurihistoriallisesti mielenkiintoiseen eteläiseen lähinaapuriimme Viroon. Viro on pienenä maana ja kansana joutunut puolustamaan olemassaoloaan vuosisatoja suurten naapureiden ja valtaryhmittymien puristuksessa, ja sinnikkyydellään säilyttänyt paikkansa kansakuntana kansakuntien joukossa.

3-päiväisen intensiivisen matkamme ensimmäisen päivän etappireitti kulki Tallinnasta Tapan varuskunnan ja Rakveren kautta Sinimäkien vuoden 1944 taistelupaikalle ja edelleen Narva-Joensuun perinteiselle lomanvietto- ja kylpyläkaupunkiin Suomenlahden ja Narvajoen rannikolla.

Tapan varuskunnassa retkikuntamme sai kuulla erinomaisen esityksen siitä, kuinka Eestin puolustusvoimien 1. Jalkaväkiprikaati on valmistautunut jatkamaan maan sotilaallista perinnettä ja puolustamaan maan itsenäisyyttä. Esityksestä ja varusmiesten tapaamisesta huokui sotilaallinen ponnekkuus, mitä luonnollisesti edesauttaa liittokunnan joukkojen läsnäolo samalla kasarmilla; Viron ei tarvitse taistella yksin.

Rakveren 1200-luvulla tanskalaisten rakentaman linnan rauniot muistuttivat meitä juuttien suurvalta-ajasta ennen Ruotsin hegemoniaa. Virolla on ajan saatossa ollut isäntinä edellä mainittujen lisäksi venäläiset, saksalaiset ja neuvostoliittolaiset. Nykyinen itsenäisyysjakso alkoi vuonna 1991 ja maa vapautui ei-toivotuista vieraista asevoimista vuonna 1994, jonka jälkeen Viro liittyi vuonna 2004 Natoon.

Sinimäkien alueen kolme kukkulaa sijaitsevat n. 20 km Narvasta länteen muutaman neliökilometrin alueella. Heinä-elokuun vaihteessa 1944 Neuvostojoukot rynnäköivät runsaan 50 000 miehen ja satojen panssareiden voimin monikansallisia saksalais- ja virolaisjoukkoja vastaan, vahvuudeltaan 22.000 sotilasta. Kyseessä oli yksi toisen maailmansodan suurista taisteluista, joka kesti kaksi viikkoa ja aiheutti noin suuruusluokaltaan 45 000 sotilaan kaatumisen, joista 35 000 neuvostosotilasta. Aikalaisen silminnäkijän mukaan kukkulat loistivat valtavassa tykistö- ja heitintulen seurauksena kuin tulivuorina taistelujen aikana. Saksalais-virolainen torjuntavoitto tällä Suomenlahti-Peipsijärvi kannaksella kevensi painetta Pohjois-Kannaksen suomalaisjoukkoja vastaan ja esti neuvostojoukkojen mahdollisen maihinnousun Suomeen Suomenlahden yli tilanteessa, jossa omat joukkomme olivat keskitetty Karjalan kannaksen pohjoisrintamalle ja U-linjalle Laatokan Karjalaan.

Toisen matkapäivän etappireitti kulki reittiä Narva–Tartto–Valga–Ala. Siirryimme pohjois-Viron tasangoilta Peipsijärven länsirantaa myötäillen Sipulitietä pitkin Tarton kautta mäkimaastoiseen ja metsäiseen etelä-Viroon. Latvian vastaisella rajalla sijaitsevan Valgan käynnin yhteydessä pistäydyimme myös tämän kaksoiskaupungin naapurin puoleisessa osassa, Valkassa, jonne siirtyminen tapahtui lähes huomaamattomasti.

Toisen matkapäivän teema keskittyi vuoden 1918–1919 tapahtumiin Viron vapaussodassa ja ennen kaikkea kahden vapaaehtoisen suomalaisjoukon toimintaan siinä. Suomen vapaussodan jälkeen Suomessa koottiin kaksi vapaaehtoisjoukkoa Viron heimoveljien avuksi heidän itsenäisyystaistelussaan Neuvosto-Venäjää ja bolsevikkeja vastaan. Joukot olivat 1. Suomalainen Vapaajoukko, joka taisteli pohjois-Viron rannikolla vallaten mm. Narvan kaupungin ja Hans Kalmin johtama Pohjan Pojat, joka taisteli etelässä Latvian rajan läheisyydessä. Kävimme kunnioittamassa Pohjan Poikien muistoa kukkatervehdyksin heidän kunniakseen pystytetyllä muistopaadella Pajun kartanolla perehtyen samalla karttaharjoituksena Pajun taistelun kulkuun. Samanlaista historiallisia tapahtumia elävöittävää karttaharjoitusta käytimme edellisenäkin päivänä Sinimäkien taisteluun perehtyessämme.

Toinen matkapäivä sisälsi edellä mainittujen sotahistoriallisen ohjelman lisäksi tutustumisen Tarton yliopistokaupunkiin, jonka asukasluvusta 15 % muodostuu opiskelijoista, joista esimerkkinä mainittakoon suomalaisten lääketieteen ja hammaslääketieteen 130-päinen opiskelijayhteisö. Tartto on suomalaisille läheinen myös vuonna 1920 solmitun Suomen ja Neuvosto-Venäjän välisen rauhansopimuksen neuvottelupaikkana, sopimuksen, jonka piti taata ikuinen rauha Suomen ja itäisen naapurimme välillä. Edelleen etelän suuntaan edetessämme tutustuimme etappireitin varrella sijainneisiin Alatskiven ja Sangasten linnakartanoihin. Kaikki mainitut kohteet ovat merkittäviä tekijöitä Viron kulttuurin ja sivistyksen kehityksessä. Toinen matkapäivä päättyi yöpymiseen upeassa Wagenküllin linnakylpylässä, joka sijaitsee Taageperan kylässä vain parin kilometrin päässä Hella Wuolijoen syntymäkodista.

Kolmannen matkapäivän etappitiemme kulki reittiä Taagepera–Pärnu–Risti–Padise–Paldiski–Tallinna. Tämä maantieteellisesti länsi-Virossa vietetty päivä aloitettiin kiertoajelututustumisella Pärnun kuuluisaan ja kauniiseen kylpyläkaupunkiin.

Pärnusta suuntasimme Ristin kylään, jonka asemalaiturilta lastattiin juniin runsaat 3000 virolaista, pääosin naisia ja lapsia vuonna 1941 (Kesäkuun kyyditykset) ja 1949 (Maaliskuun kyyditykset) Siperiaan karkotettaviksi. Alueelle on pystytetty raidekiskoista valmistettu muistomerkki ”Rautatiekiskot muistavat”, joka vanhan asemarakennuksen ja -laiturin kera hiljentävät kävijän tämän käsittämättömän, epäinhimillisen tragedian ääreen.

Padisessa tutustuimme 1200-luvulla perustetun sisterssiläismunkkien luostarin raunioihin ja historiallisen veljeskunnan elämään asiantuntevan oppaan johdolla. Virolaisille tämä paikka on yksi Itämeren maiden yhteistyön symboleista, sillä kyseinen munkkiveljeskunta ja luostari sai 1300- ja 1400-luvuilla Ruotsin silloisilta kuninkailta nautintaoikeuden nykyisen Suomen pääkaupunkiseudun rannikkovesiin Vantaanjoki mukaan luettuna. Veljeskunnan oli sallittu syödä kalaa, mutta lihansyönti oli kielletty lukuun ottamatta suomupintaista majavan häntää.

Suomenlahden aaltojen tavoin samat geopoliittiset myrskyt ovat lyöneet aikojen saatossa sekä Viron että Suomen rannoilla vaikutusten vaihdellessa maidemme välillä. Nyt veljeskansat ovat itsenäisinä valtioina yhdessä saman taloudellisyhteiskunnallisen ja sotilaallisen liittouman jäseninä, joten tiivistyvälle yhteistyölle maidemme kesken on mitä otollisin alusta. Yhdessä eletystä historiasta kasvaa ymmärrys.

Suurkiitos evl evp Aimo Kiukas erittäin asiantuntevasta opastuksesta ja Seppo Kulmala sujuvista järjestelyistä.

Teksti: Risto Valtonen
Kuvat: Hannu Venäläinen