Miten teillä puhutaan maanpuolustustahdosta – vai puhutaanko?

Maanpuolustustahto on käsite, johon reserviläinen törmää useimmiten juhlapuheissa. Pian koittava itsenäisyyspäivä tarjoaa hyvän tilaisuuden kuulla jälleen kerran, kuinka yleinen asevelvollisuus on puolustuskykymme selkäranka ja maanpuolustustahto sen koossapitävä liima. Vaikka aktiivista reserviläisjärjestelmää ja vapaaehtoista maanpuolustustyötä olisi tuskin olemassa ilman maanpuolustustahtoa, olen pian kahdeksan vuotta maanpuolustusyhdistyksissä toimineena jäänyt toistuvasti pohtimaan, kuinka vähän aihetta käsitellään arjen eri tilanteissa. Onko kyseessä niin itsestään selvä ilmiö, ettei sen vahvistamisen keinoista tai vaikutusten todentamisesta tarvitse olla huolissaan?

Kun vuosi sitten pohdin aihetta valtiotieteiden maisterintutkielmalleni Helsingin yliopistossa, päätin yhdistää huvin ja hyödyn ja perehtyä maanpuolustustahdon tieteelliseen tutkimukseen. Tuloksena oli opinnäyte, jossa tarkastelin maanpuolustustahtoon liitettyjä merkityksiä valtioneuvoston puolustusselonteoissa vuosina 2001–2021. Vaikka maanpuolustustahto on poikkitieteellisenä tutkimusaiheena jo itsessään mielenkiintoinen, uskon, että ilmiötä tutkivilla reserviläisillä on paljon annettavaa myös maanpuolustusyhdistysten toimintaan. Jokapäiväisen työn kannalta keskeisin kysymys lienee se, millainen rooli vapaaehtoisella maanpuolustuksella on suhteessa maanpuolustustahtoon. Tulevaisuutta ajatellen on hyvä myös pysähtyä pohtimaan, miten reserviläisyhdistykset voivat osaltaan olla vahvistamassa kansalaisten tahtoa puolustaa maataan.

Maanpuolustustahdosta maanpuolustussuhteeseen – lyhyt oppimäärä

Maanpuolustustahto on käsite, jolle ei ole olemassa yhtä vakiintunutta tai täsmällistä määritelmää. Tieteellisessä tutkimuksessa maanpuolustustahto sukulaiskäsitteineen on sotilassosiologinen termi, jota on tutkittu Suomessa aktiivisesti 1950-luvulta lähtien. Keskeinen vaikuttaja suomalaisen sodanjälkeisen maanpuolustustahtoajattelun kehittämisessä oli myöhemmin Puolustusvoimain komentajana toiminut Jaakko Valtanen, joka kartoitti Sotakorkeakoulun diplomityössään vuonna 1954 maanpuolustustahdon käsitteen perusteita ja sovelsi ajatteluaan ensimmäisessä Puolustusvoimien piirissä tehdyssä mielipidetutkimuksessa. Vuonna 1960 Valtanen kutsuttiin sihteeriksi komiteaan, jonka esitysten perusteella perustettiin Henkisen maanpuolustuksen suunnittelukunta (HMS). Nykyään nimellä Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta (MTS) tunnettava toimielin on keskeisin tiedontuottaja suomalaisten asenteista maanpuolustusta kohtaan.

Maanpuolustustahdon tärkeimpänä mittarina MTS ja sen edeltäjät ovat käyttäneet 1960-luvulta lähtien kysymystä ”Jos Suomeen hyökätään, niin olisiko suomalaisten puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta?” Täydentävänä aiheena kyselyissä on mitattu myös henkilökohtaista maanpuolustustahtoa kysymyksellä ”Jos Suomeen hyökätään, niin olisitteko itse valmis osallistumaan maanpuolustuksen eri tehtäviin kykyjenne ja taitojenne mukaan?” Monikymmenvuotiset aikasarjat ovat mahdollistaneet maanpuolustustahdon seurannan ja vertailun yli ikäluokkien, ja niitä on analysoitu runsaasti eri vuosikymmenten tutkimuksissa. MTS:n tutkimustuloksista raportoidaan säännöllisesti myös reserviläiskentän julkaisuissa ja esitelmissä.

Siinä missä MTS:n kysymyksenasettelun pysyvyys on mahdollistanut pidemmän aikavälin vertailun, sitä tulkitaan monesti vain sotilaallisen, yksilökeskeisen maanpuolustuksen näkökulmasta. Arjen kokemuksista on kuitenkin helppo huomata, että maanpuolustustahdossa on kyse laajemmasta ilmiöstä kuin vain sotilaallisesta toiminnasta. Maanpuolustustahdon käsitteeseen liittyviä arvostuksia tarkastelleen haastattelututkimuksen perusteella Liisa Myyry määrittelikin vuonna 2009 maanpuolustustahdon laajemmin ”tunteeksi siitä, että Suomi on hyvä paikka elää ja myönteiseksi asenteeksi Suomen yhteiskuntajärjestystä, luontoa, kulttuuria ja ihmisiä kohtaan, mikä johtaa haluun toimia sen hyväksi”. Määritelmää taustoittaneessa tutkimuksessa tunnistettiin viisi maanpuolustustahtoa määrittelevää ulottuvuutta: kansallistunne, yhteisvastuu, universaalit arvot, usko turvallisuuteen ja sodankuva. Myyryn määritelmä muistuttaa, että maanpuolustustahdossa kyse on paitsi yksilöllisestä, myös yhteisöön liittyvästä tuntemuksesta.

Maanpuolustustahdon rinnalla akateemisessa tutkimuksessa on alettu viime vuosina hyödyntää käsitettä maanpuolustussuhde, joka kuvaa laaja-alaisemmin kansalaisten suhdetta aseelliseen ja ei-aseelliseen maanpuolustukseen. Jarkko Kososen, Alisa Puustisen ja Teemu Tallbergin vuonna 2019 julkaisema maanpuolustussuhteen malli perustuu neljälle yksilöitä maanpuolustukseen asemoivalle tekijälle, joita ovat maanpuolustusasenne, maanpuolustusluottamus, maanpuolustusosaaminen ja maanpuolustustoimijuus (ks. kuvio 1). Maanpuolustussuhdetta kehystäviä tekijöitä ovat mallin mukaan puolestaan kiinnittyminen yhteiskuntaan ja valtioon, kokemus valtiosta puolustamisen arvoisena sekä käsitys valtioon, yhteiskuntaan tai lähiympäristöön kohdistuvista uhkista ja kyvystä vastata niihin.

Maanpuolustus yhteisöllisenä kokonaisturvallisuuden ilmiönä

Vaikka maanpuolustussuhteen käsitettä ei olekaan vielä omaksuttu arkipäivän kielenkäyttöön, se ilmentää hyvin yksilön maanpuolustuksellisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyviä motiiveja sekä osaltaan asevelvollisuusjärjestelmän tavoitteita: oli kyse sitten asepalveluksesta tai siviilipalveluksesta, yhteiskunnan etu on, että sen kansalaiset suhtautuvat maansa puolustamiseen myönteisesti, luottavat yhteiskuntaan ja omaan osaamiseensa sekä tietävät, miten toimia sen hyväksi. Asenteesta, luottamuksesta, osaamisesta ja toimijuudesta muodostuva maanpuolustuksen kokonaisuus asettuu luontevasti myös kokonaisturvallisuuden toimintamallin rinnalle: maanpuolustus on yhteinen asia, johon eri yhteiskunnan osa-alueilla ja toimijoilla on kullakin omanlaistaan annettavaa. Pienellä maalla ei ole varaa jakautua meihin ja muihin, vaan maanpuolustus kuuluu kaikille, kuten Puolustusvoimien monet viestintäkampanjat ovat korostaneet.

Valtioneuvoston puolustusselonteoissa maanpuolustustahtoon viitataan usein eräänlaisena Suomen puolustusratkaisun kulmakivenä: se on keskeinen voimavara, joka tuo maanpuolustukselle uskottavuutta ulkoista uhkaa vastaan ja tekee yleiseen asevelvollisuuteen perustuvan puolustusratkaisun mahdolliseksi. Ehkäpä juuri siksi maanpuolustustahdon edistäminen on kirjattu lainsäädäntöön yhdeksi Puolustusvoimien päätehtävistä. Maanpuolustustahdon myötä kansalaiset pitävät yleistä asevelvollisuutta ja Puolustusvoimien yhteiskunnallista toimintaa oikeutettuna. Laaja turvallisuuskäsitys on toisaalta haastanut näkemystä, jonka mukaan kriiseihin ja turvallisuusuhkiin liittyvä varautuminen nähdään yksinomaan valtionhallinnon asiana. Yhteiskunnallisessa turvallisuustyönjaossa uhkien moninaisuus onkin huomioitava tunnistamalla yhä laajempi joukko erilaisia organisaatioita ja ihmisryhmiä turvallisuutta tuottaviksi toimijoiksi. Tähän joukkoon kuuluvat myös vapaaehtoisen maanpuolustuksen eri järjestöt.

Vapaaehtoinen maanpuolustus osana maanpuolustustahtoa

Vapaaehtoinen maanpuolustus liittyy erityisesti kansalaisten maanpuolustustoimijuuteen eli erilaisiin tapoihin olla mukana edistämässä maanpuolustusta. Suomessa vapaaehtoisella maanpuolustuksella ja kansalaisten aktiivisella maanpuolustustoiminnalla on pitkät perinteet aina itsenäisyyden alkuaikojen suojeluskunnista tämän päivän reserviläisjärjestöihin. Puolustusministeriö vastaa virallisella tasolla vapaaehtoisen maanpuolustuksen yhteensovittamisesta eri hallinnonalojen kesken sekä vapaaehtoisen sotilaallisen koulutuksen ohjauksesta, valvonnasta ja kehittämisestä. Ministeriö kuvaileekin verkkosivuillaan vapaaehtoisen maanpuolustustoiminnan merkitystä Suomen puolustusvalmiuden tehokkaaksi resurssiksi, jolla on ”kaikkia kansalaisryhmiä yhdistävä ja maanpuolustustahtoa kohottava vaikutus”.

Maanpuolustustahtoa voidaan vahvistaa ylläpitämällä ja kehittämällä kansalaisten maanpuolustukseen liittyviä tietoja ja taitoja, missä vapaaehtoisen maanpuolustuksen eri järjestöillä on tärkeä osansa. Hyvänä esimerkkinä koulutuksesta ovat Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen, Naisten Valmiusliiton ja muiden vastaavien organisaatioiden järjestämät kurssit, jotka vetävät vuosi vuodelta enemmän osallistujia puoleensa. Merkittävää koko kansan maanpuolustustahdon kannalta on, että vapaaehtoisuus ja järjestötoiminta tarjoavat myös ei-asevelvollisille mahdollisuuden hakea itselleen roolia ja osallistua maanpuolustukseen. Tämä on näkynyt erityisesti kiinnostuksena naisille järjestettyjä sotilaallisia sekä arjen turvallisuustaitoja kehittäviä koulutuksia kohtaan.

Pelkkää tiedollista ja taidollista ulottuvuutta laajemmin vapaaehtoinen maanpuolustuskenttä vahvistaa maanpuolustustahtoa vaikuttamalla myös ihmisten asenteisiin. Oli kyse sitten perinteiden vaalimisesta kunniavartioissa ja paraatien marssiosastoissa, yhteisöllisyyden vahvistamisesta kerhoilloissa tai tutustumiskäynneistä sotahistoriallisiin kohteisiin, maanpuolustusjärjestöissä kasvava yhteishenki ja sosiaaliset verkostot tekevät mahdolliseksi laajan reserviläisarmeijan hyödyntämisen poikkeusoloissa. Ei ole yhdentekevää, että tuhansia suomalaisia kokoavat valtakunnalliset ja paikalliset reserviläisjärjestöt laskevat seppeleitä sankarihaudoille ja näkyvät Puolustusvoimien rinnalla maanpuolustustapahtumissa: laaja kansalaisten joukko viestittää kanssaihmisilleen ja muulle maailmalle, että oman maan puolustaminen on kunnia-asia, josta välitetään ja johon halutaan antaa omaa aikaa ja osaamista.

Kohti arjen maanpuolustustahtoa – yksin ja yhdessä

Kun seuraavan kerran pohdit oman maanpuolustusyhdistyksesi toimintasuunnitelmaa tai tulevia tapahtumia, kannattaa pysähtyä hetkeksi maanpuolustustahdon äärelle ja miettiä, mitä annettavaa juuri sinulla ja yhdistykselläsi on sen vahvistamiseksi. Millaisin eri tavoin voitte edistää jäsentenne ja yhteistyökumppaneidenne maanpuolustuksellista asennetta, luottamusta, osaamista ja toimijuutta? Keihin voitte vaikuttaa, keitä tavoitatte toiminnassanne? Miten tämän kaiken vaikuttavuutta voisi todentaa? Näiden kysymysten äärellä voi parhaimmillaan kirkastua paitsi yhdistyksen pidemmän aikavälin päämäärä ja olemassaolon tarkoitus, myös sen aatteellinen rooli maanpuolustuksellisena toimijana joko yksin tai osana valtakunnallista kattojärjestöä. Yhteishengen ja sukupolvia yhdistävien perinteiden vaaliminen on paitsi itsessään arvokasta, myös tärkeä osa koko kansan puolustuskyvyn ylläpitämistä.

Elämme parhaillaan aikaa, jolloin sotaan liittyvä puhe on tullut jokapäiväisessä kanssakäymisessä yhä arkipäiväisemmäksi. Jo yli kaksi ja puoli vuotta jatkunut Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa sekä lukemattomat muut konfliktit ympäri maailmaa heijastuvat väistämättä jokaisen meistä turvallisuudentunteeseen. Samalla on kuitenkin ollut rohkaisevaa huomata, kuinka kiinnostus vapaaehtoista maanpuolustusta kohtaan on pysynyt korkealla: tapahtumat ovat suosittuja, ja monissa yhdistyksissä jäsenmäärä on kasvanut vuodesta toiseen. Vaikka kukaan ei toivokaan sotaa enää koskaan Suomeen, on tärkeää osoittaa, että kansalaiset osaavat ja haluavat puolustaa eri tavoin maataan. Kun huomioimme maanpuolustustahdon merkityksen ja uskallamme lausua sen myös riittävän usein ääneen – niin juhlapuheissa kuin ennen kaikkea arjen kohtaamisissa – on henkinen kriisinkestävyytemme vahvempi ja Suomen puolustuskyky entistä uskottavampi.

Teksti: Lasse Mäki
Kuvituskuvat: Puolustusvoimat

Kirjoittaja on reservin luutnantti ja sotilaspastori, joka on toiminut aktiivisesti vapaaehtoisen maanpuolustuksen parissa vuodesta 2017.

********

Artikkeli pohjautuu kirjoittajan maisterintutkielmaan Koko kansan asia ja puolustuskyvyn perusta – Maanpuolustustahto vuosien 2001–2021 puolustusselonteoissa (Helsingin yliopisto 2024), joka on saatavilla Helsingin yliopiston julkaisuarkistosta:
http://hdl.handle.net/10138/574900.

Maanpuolustustahdon ajankohtaisesta tutkimuksesta kiinnostuneille syventävää tietoa tarjoaa Teemu Häkkisen, Minna Kaarkosken ja Jouni Tillin toimittama artikkelikokoelma Maanpuolustustahto Suomessa (Gaudeamus 2020), jota on hyödynnetty laajasti tämän artikkelin ja siihen liittyvän tutkielman lähdeaineistona. Myös Maanpuolustustiedotuksen Suunnittelukunta, Puolustusministeriö ja Maanpuolustuskorkeakoulu julkaisevat säännöllisesti aihetta käsitteleviä tutkimuksia ja raportteja.