01/2016 uutiset

Turvallisuus ja turvattomuus

Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) turvallisuuspolitiikkaa käsittelevä haastattelututkimus 2015 julkistettiin tammikuun lopussa. Tutkimuksessa haastateltiin kaikkiaan 1005 henkilöä. Haastattelut tehtiin 05.11.- 23.11.2015. Tutkimuksen virhemarginaali on 3.2 prosenttiyksikköä suuntaansa.

Tutkimus on kaiketi vuosittain laajin turvallisuuspolitiikkaan keskittyvä. Sen mainio puoli on siinä, että monet kysymyksistä ovat toistuneet vuodesta 1970 lähtien, kaksi jopa vuodesta 1964, osa on nuorempia ja muutama on tutkimusvuoden ajankohtaisiin tapahtumiin keskittyvä. Harva muu tutkimus antaa mahdollisuuden perspektiivin luomiseen, koska kysymyksistä esitetään myös historiallinen aikasarja. Tutkimus kokonaisuudessaan on luettavissa osoitteessa www.defmin.fi/mts.

Keskityn tässä kirjoituksessani maanpuolustukseen, maanpuolustushenkeen ja turvallisuuteen yleensä. Näillä on suora kytkentä varautumiseen. Varautuminenhan on voimakkaasti laajentuva sarka vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä. Turhaan ei puhuta kokonaisturvallisuudesta.

YLEINEN  TUNNE  ON  TURVATTOMUUS

Mediakynnyksen ylitti tutkimustulos seuraavaan kysymykseen: ”Jos ajattelette nykyistä maailmantilaa kokonaisuutena, niin uskotteko Suomen ja suomalaisten elävän seuraavien viiden vuoden aikana turvallisemmassa vai turvattomammassa maailmassa kuin nykyään”.

Turvattomaksi kuvasi tilanteen 65 prosenttia vastanneista ja turvallisemmaksi 10 prosenttia. Turvattomuuden tunne on nyt korkeimmillaan koko sinä kautena kun tätä on kysytty eli vuodesta 1990. Tämä on huolestuttavaa! Taustana vastauksille ovat varmastikin Syyria, Ukraina, Krim, pakolaisaallot, asevarustelun kiihtyminen Itämeren alueella sekä myös Suomen oma taloudellinen tilanne.

Tunne turvattomuudesta muodostuu kansalaisissa huolta aiheuttavista tekijöistä. Niistä keskeisimpiä ovat seuraavat:

  • Työllisyystilanne Suomessa, josta paljon huolta kantaa 49 prosenttia ja jonkin verran huolta kantaneiden osuus on 38 prosenttia. Paljon huolta kantaneiden määrä on sama kuin vuonna 2014, mutta olennaisesti suurempi kuin vuonna 2008, jolloin luku oli 20
  • Kansainvälinen terrorismi, jossa paljon huolta kantaneiden osuus oli 46 prosenttia. Tätä lukua suurempi huoli on ollut ainoastaan vuosina 2004-2005 ja 2007. Tähän kohtaan kannattaa lisätä huolta aiheuttavana tekijänä tietoverkkoihin liittyvät ns kyberuhkat, joista 19 prosenttia oli paljon huolta kantavia.
  • Maahanmuuttoa ja sen seurausilmiöitä on kysytty kolmella eri kysymyksellä. Niissä kaikissa paljon huolta vastanneita on yli 35 prosenttia.
  • Joukkotuhoaseiden leviämisen osalta paljon huolta kantaneiden osuus on 34 prosenttia. Tämä luku on suurempi kuin ilmaston lämpenemisestä huolestuneiden osuus 30 prosenttia.

Tässä yhteydessä on syytä käsitellä tietosuojalainsäädännön kehittämishanketta. Suomen ja sen kansalaisten etu olisi eittämättä siinä, että puolustushallinto ja muut turvallisuusviranomaiset saisivat samat oikeudet kuin mitkä ovat vallalla yleisesti EU-maissa. Silloin voitaisiin tarvittavin tavoin pyrkiä estämään kansainvälistä terrorismia ja muuta järjestäytynyttä rikollisuutta. Toisin menetellen annetaan viesti Suomesta ”helppona nakkina” mitä moninaisimmille rikollisille toiminnoille. Vastuullinen päättäjä ei niin voi toimia.

VARAUTUMINEN

Varautumista erilaisiin uhkiin kysyttiin seuraavasti: ”Miten hyvin mielestänne Suomessa on varauduttu seuraavien turvallisuusuhkien torjuntaan”. Saadut vastaukset antavat paljon ajattelemisen aihetta. Vastaukset antavat myös varmuutta siitä, että maanpuolustusjärjestöjen panostukset näissä asioissa ovat välttämättömiä. Ne ovat myös sellaisia, että niistä pitää muodostaa perinteisen maanpuolustustyön rinnalle toinen tukipilari suomalaiselle yhteiskunnalle.

Tunne tai tietoisuus yhteiskunnan varautumisesta muutamien keskeisten osakysymysten osalta sai seuraavat tulokset:

  • Erilaisten tartuntatautien varalta vastanneista Suomen katsottiin olevan hyvin tai melko hyvin varautunut 84 prosenttia
  • Suuronnettomuuksien osalta em vastanneiden luku on 80
  • Erilaisten ympäristöuhkien osalta luku on 77
  • Energian saatavuuden osalta luku on 66
  • Aseellisen hyökkäyksen osalta luku 63
  • Terrorismin osalta luku on 53
  • Ulkomaisen taloudellisen painostuksen osalta luku on 43 ja
  • Tietoverkkoihin kohdistuvien hyökkäysten osalta 55

Kysymyksissä esitetyt uhkat ovat vastaavia, joita on analysoitu hyvinkin tarkkaan – myös toimenpiteiden osalta – valtioneuvoston turvallisuuspoliittisessa selonteossa vuodelta 2012. Seuraava selonteko on tällä hetkellä valmistelussa.

TURVALLISUUTEEN  VAIKUTTAVIA  TEKIJÖITÄ

Kansalaisilta kysyttiin myös turvallisuuteen vaikuttavia toimijoita tai valintoja ne nimeltä mainiten. Ylivoimainen enemmistö katsoi Suomen osallistumisen pohjoismaiseen puolustusyhteistyöhän lisäävän turvallisuutta. Näin katsoi 74 prosenttia vastanneista.

Suomen osallistuminen EU:n yhteisen puolustuksen järjestämiseen lisäisi turvallisuutta 56 prosentin mielestä. Tämä kysymys on ollut mukana vuodesta 2004 lähtien. Prosenttiluku on vaihdellut varmastikin Euroopan poliittisen tilanteen mukaisesti välillä 49 – 69.

Suomen jäsenyyttä EU:ssa pitää 50 prosenttia vastaajista turvallisuutta lisäävänä. Myös tämä kysymys on ollut mukana vuodesta 2004 asti. Vastausten vaihteluväli on ollut 45 – 71.

Suomen sotilaallista liittoutumattomuutta 38 prosenttia pitää turvallisuutta lisäävänä. Tämän osalta vuoden 2004 jälkeisen ajan vaihteluväli on ollut hyvin pieni eli 35 -45 prosenttia vastanneista.

NATO-jäsenyyttä 35 prosenttia pitää valintaa turvallisuutta lisäävänä. Osuus vastanneista on viimeisen kymmenen vuoden aikana pysynyt lähes vakiintuneena.

MAANPUOLUSTUSTAHTO

Maanpuolustustahtoa kysyttiin seuraavasti: ”Jos Suomeen hyökätään, niin olisiko suomalaisten mielestänne puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta?”. Vastanneista 78 prosenttia vastasi ”kyllä”, 5 prosenttia ”en osaa sanoa” ja 16 prosenttia ”ei”. Mielenkiintoista vastauksissa on tarkastella ”ei” vastanneita vähän tarkemmin. Puoluepoliittisesti vihreät ovat ”ihan omassa luokassaan” prosenttiluvulla 26 eli joka neljäs sanoo ei oman maansa puolustamiselle. Koulutusastejakaumaa tarkasteltaessa huomio kiintyy korkea-asteen koulutuksen saaneisiin, joiden osalla prosenttiluku on 20. Se on yllättävän suuri.

Tämä kysymys on ollut mukana vuodesta 1970. Tuon grafiikan tarkastelu on enemmän kuin mielenkiintoista. Siksi laitan koko kuvion tähän. Kuviota lukiessa ja vielä enemmän sitä tulkittaessa on syytä pitää joku hyvä Suomen historia käsissä, jotta voisi miettiä samanaikaisia tapahtumia Suomessa. Laitan tähän kolme mielestäni hyvää Suomen historian kirjaa:

  • Pentti Virrankoski: Suomen historia – maa ja kansa kautta aikojen
  • Jouko Vahtola: Suomen historia – Jääkaudesta Euroopan Unioniin ja
  • Henrik Meinander: Suomen historia

mts

HENKILÖKOHTAINEN  MAANPUOLUSTUSTAHTO

Kysymys kuului: ”Jos Suomeen hyökätään, olisitteko itse valmis osallistumaan maanpuolustuksen eri tehtäviin kykyjenne ja taitojenne mukaan?”. Myönteisen vastauksen antoi 87 prosenttia vastaajista! Maanpuolustustahto on siis korkealla ja se on upea asia.

Tästä kysymyksestä on grafiikkaa otoksina vuodesta 1995 lähtien. Niiden vaihteluväli on 82 ja 87.

Maanpuolustustahto on melko abstraktinen käsitteenä. Se on kuitenkin puolustukseen liittyvä vahva henkinen elementti. Tutkimuksessaan v 2009 Liisa Myyry määritti maanpuolustustahdon ”tunteeksi siitä, että Suomi on hyvä paikka elää ja myönteiseksi asenteeksi Suomen yhteiskuntajärjestystä, luontoa, kulttuuria ja ihmisiä kohtaan,  mikä johtaa haluun toimia sen hyväksi”. Sattuvasti todettu.

Maanpuolustustahto on siis jotain sellaista, mikä kulkee läpi suomalaisen yhteiskunnan. Se on samalla myös taloudellinen, poliittinen ja kulttuurinen sisällöltään. Tässä onkin aikamoinen haaste meille vapaaehtoista maanpuolustusta tekeville kun perinteinen suomalainen yhtenäiskulttuuri on sirpaloitunut ja tulee niin jatkossakin tekemään. Maanpuolustustahtoon liittyy myös voimakas identiteetti ja aito, pröystäilemätön kansallistunto

Pysähdyin jostain syystä miettimään talvisodan henkeä. Kaivoin kirjahyllystäni esiin Sampo Ahton samannimisen teoksen. Otan siitä seuraavan lainauksen: Ensiksi silloisen sosiaaliministeri K.A. Fagerholmin radiopuheesta uudenvuoden aatolta 1939: ”Mutta katseltiinpa tätä kysymystä mistä näkökulmasta tahansa, sitä ei voida kieltää, että tärkein tekijä siihen, että kansamme on yhtenä miehenä noussut puolustamaan vapauttaan ja isänmaataan, on löydettävissä siitä poliittisesta, taloudellisesta ja sosiaalisesta kehityksestä, joka maassamme on itsenäisyytemme vuosina tapahtunut”.

Suomalaisten maanpuolustustahto on eurooppalaista huippua. Teemu Häkkinen esittää kirjoituksessaan blokissa The Ulkopolitisk keväällä 2015 tehtyä kansainvälistä vertailututkimusta. Sen mukaan valmius puolustaa omaa maataan on Saksassa 13 prosenttia vastaavien lukujen ollessa Ruotsissa 55, Puolassa 47, Ranskassa 29 ja Venäjällä 59. Mielenkiintoista!

YLEINEN  ASEVELVOLLISUUS

Vaikka kysymys on pitkä, niin lainaan sen kokonaisuudessaan. Näin siksi, että kysymyksen kokonaiskuva selviää. Kysymys kuuluu seuraavasti: ”Suomessa on käytössä miesten yleiseen asevelvollisuuteen perustuva puolustusjärjestelmä, jossa mahdollisimman suuri osa ikäluokasta saa sotilaallisen koulutuksen ja joka tuottaa suuren reservin. Pitäisikö nykyinen järjestelmä säilyttää, vai siirtyä valikoivaan varusmiespalvelukseen, jolloin vain osa ikäluokasta saa sotilaallisen koulutuksen ja jolloin reservin määrä supistuisi, vai kokonaan siirtyä palkattuun, henkilömäärältään pienempään ammattiarmeijaan?”.

Vastanneista 75 prosenttia oli nykyisen järjestelmän kannalla, 13 prosenttia kannatti valikoivaa järjestelmää, 2 prosenttia ei ottanut kantaa ja 10 prosenttia oli ammattiarmeijan kannalla. Selkeä enemmistö eli kolme neljästä tukee yleistä asevelvollisuutta.

Tutkimuksessa on aikasarja vuosilta 2001-2015. Alimmillaan yleisen asevelvollisuuden tuki oli vuosina 2010-2011, jolloin se oli 63 prosenttia. Noina vuosina käytiin eri medioissa hyvin aktiivista keskustelua maanpuolustuksesta ja erityisesti vihreät puolueena hyökkäsi yleistä asevelvollisuutta vastaan. Tältä osin tilanne näyttää rauhoittuneen.

Muutama näkemys yleisestä asevelvollisuudesta on paikallaan. Ensiksikin Ruotsi: yleinen asevelvollisuus lopetettiin runsaat viisi vuotta sitten. Nyt keskustellaan sen jonkin muotoisesta palauttamisesta. Taustana on Ruotsin turvallisuus Itämeren strategisen tilanteen muututtua.

Toiseksi yleisellä asevelvollisuudella on selkeä linkki maanpuolustustahtoon. Löysin ”arkistoistani” YLE:n uutisen 21.10.2015. Se on otsikoitu ”Isänmaan puolestahan täällä ollaan” – varusmiesten maanpuolustustahto on noussut. Juttu on tehty Karjalan tykistörykmentin ampumaharjoituksista.

YLE:n uutisessa todetaan myös: ”Niin Puolustusvoimien kuin varusmiesten itsensä mukaan maanpuolustustahtoon vaikuttaa paljolti se, miten mielekkääksi varusmiehet ja -naiset asepalveluksensa kokevat. Tämä tuli selkeästi esille myös jutussa olleiden kolmen varusmiehen haastatteluista ( yksi mies ja kaksi naista).

Kolmanneksi asiaksi nostan kotouttamisen. Ollessani viime vuonna kaksi kertaa Kaartin Jääkärirykmentin saapumiserien päätöstilaisuuksissa Santahaminassa huomioni kiintyi paraateissa maahanmuuttajien suureen määrään. Se on hieno asia ja myös kiitos Suomelle sekä erinomaista kotouttamista heille ja oppia kantasuomalaisille.

TURVALLISUUDEN  RISKIKARTOITUS

Muutama päivä sitten julkaistiin Sisäministeriön valmistelema Suomen kansallinen riskiarvio. Se on turvallisuuskomitean ohjaama työ, johon useat ministeriöt osallistuivat. Kartoituksen tekemisen perusteina oli kaksi asiaa: ensinnäkin Suomeen mahdollisesti kohdistuvien äkillisten tapahtumien hahmottaminen sekä EU:n päätös tehdä jatkossa kussakin jäsenmaassa riskikartoitus kolmen vuoden välein. Sisältö on samankaltainen kuin valtioneuvoston v 2012 turvallisuuspoliittisessa selonteossa. Riskejä on nyt luokiteltu enemmän eli 21, kun selonteossa uhkakuvia oli 13. Käsittelen tässä asiaa vain ”vähän pintaa naarmuttaen”, koska siitä pitää tehdä oma artikkelinsa. Asiakirja kannattaa lukea huolella ja se löytyy osoitteesta www.intermin.fi/julkaisut.

Suurimpia riskiskenaarioita on kuusi ja pienempiä, lähinnä alueellisia 15. On syytä mainita nuo kuusi merkittävintä:

  • Energiasaannin vakavat häiriöt
  • Kybertoimintaympäristön riskit
  • Maailmanlaajuisesti tai Suomen lähialueilla esiintyvät vakavat tarttuvat taudit
  • Suomeen suoranaisesti tai välittömästi kohdistuva turvallisuuspoliittinen kriisi
  • Vakava ydinvoimaonnettomuus Suomessa ti lähialueilla
  • Aurinkomyrskyn 100 vuoden riskit

Riskeistä viisi ensimmäistä on esillä tavalla tai toisella MTS:n tutkimuksessa. Yhtymäkohdat löytyvät sanoista turvallisuus ja turvattomuus.

OPIKSI  JA  TOIMIMAAN

MTS:n tutkimustuloksissa on paljon opittavaa ja myös opiksi otettavaa. Reserviläistoiminnan osalta haluan painottaa sanan maanpuolustustahto konkretisoimista käytännön toiminnassa. Samoin meidän tulee selkeästi laventaa sanomamme selkeää kertomista kattavasti koko laajalle mediakentälle toki unohtamatta omia medioitamme.

Risto Piekka

Res.majuri

Töölön reserviupseerit

Jaa uutinen: