Sotilaan tarina – ja vähän muidenkin

Osmo Kimmo

328 sivua

2020

Palvelukustanne/ Mediapinta Oy

Koskettava sotilaan tarina

 

Miehikkälän Suur-Miehikkälään Kimmon tilalle kotivävyksi vuoden 1936 lopulla naapurikylä Kalliokoskelta muuttanut maanviljelijä Reino Inkeroinen kaatui 26-vuotiaana jatkosodassa. Reservin kersantin sota päättyi erikoiskomennuksella Suursaaren Haukkavuorella 27.3.1942.

Reino Inkeroiselta jäi puoli vuotta nuorempi Helvi-leski ja sotaorvot pojat, 4-vuotias Ilkka ja kymmenen kuukauden ikäinen Osmo.

Talvisodan koviin taisteluihin Karjalankannaksella Reino Inkeroinen osallistui ryhmänjohtajana, joukkueen varajohtajana ja loppuvaiheessa jo joukkueenjohtajana. Jatkosodassa hän oli jääkäripuolijoukkueen johtaja Miehikkälässä perustetun Linnoituspataljoona 3:n esikunnassa. Sodan alun puolustustaistelujen jälkeen hän ehti sen mukana rannikkovarmistustehtävissä Koiviston kautta Vammelsuu -Terijoki kaistalle.

Helvi ja Reino Inkeroisen yhteinen sopimus oli muuttaa sukunimeksi Helvin kotitalon ja tyttönimen mukaan Kimmo. Reinosta puhuttiin kylällä yleisesti Kimmon Reinona. Nimenvaihdos jäi sodan jälkeiseen aikaan ja sen leski teki niin kuin sovittu oli. Helvi Kimmo kuoli 1997.

Perheen koskettava sota-aikaan keskittyvä elämäntarina on nyt luettavissa nuorimman pojan Osmo Kimmon kokoamassa ja kirjoittamassa kirjassa Sotilaan tarina – ja vähän muidenkin. Se perustuu Reinon ahkerasti kotiin lähettämiin kirjeisiin ja Helvin myöhempiin kirjallisiin muisteluksiin. Lainaukset ja otteet kirjeistä on kopioitu kirjoitusvirheineen sellaisenaan Miehikkälän murteella.

Pariskunnan kertomusta täydentävät sotilaalliset yhteydet ja tapahtumat nojaavat arkistolähteisiin, kirjoittajan tarkkaan tutkimustyöhön.

Monitasoinen historiakooste

 

Kirjan erikoisuus on kertoa pariskunnan oma inhimillinen tarina akselilla kotirintama ja taistelurintama ”siellä jossakin”. Viestivälineinä olivat kirjeet, harvat lomat ja jatkosodassa muutama puhelukin.

Omintakeista on myös kirjoittajan ajatus kytkeä vanhempiensa kertomus kotipaikkakunta Miehikkälän, Suomen, Euroopan ja koko toisen maailmansodan historiakuvaan. Teoksen monitasoinen lähestymistapa tekee sotilasorganisaatioista, sotapoluista ja -historiasta elävän ja kiinnostavan, inhimillisen ja dramaattisen.

Talvisotaan Miehikkälän miehet lähtivät valtaosin Kenttätäydennyspataljoona 11:n 6. komppaniaan. Kirjassa on nimiluettelo tuosta joukosta sekä siitä täydennyksenä Erillinen pataljoona 4:ään siirretyistä pitäjän miehistä. Täydennyksiä siirrettiin myös muihin joukko-osastoihin. Jatkosodassa miehikkäläläisiä palveli eniten Linnoituspataljoona 3:ssa.

Reino Inkeroisen sotapolku kulki edellä mainittujen joukkojen kautta. Se päättyi iskuryhmän johtajana Suursaaressa sankarikuolemaan kaksinkertaisen Mannerheim-ristin ritari, kenraalimajuri Aaro Pajarin johtamassa ja Kotkassa kootun noin 3 500 miehen valtausoperaatiossa. Suursaari-tehtävään edellytettiin lujaa hiihtokuntoa ja hyvää ampumataitoa. Partiotoiminnasta Inkeroisella oli vankka kokemus talvisodasta.

Kirjan mielenkiintoista antia on myös Miehikkälän suojeluskuntakomppanian kokoonpano nimineen ja tehtävineen 18.12.1939. Tämä joukko, ”vanhat ukot ja koulupojat”, oli torjumassa Kymenlaakson muiden vastaavien suojeluskuntajoukkojen mukana talvisodan lopussa Virolahden saaristossa puna-armeijan vaarallista sivustaoperaatiota Suomenlahden vahvan jään yli Kannaksen joukkojen selustaan.

Tarinaan voi samaistua laajasti

 

Osmo Kimmon teos on tehty ensisijaisesti oman perheen tietolähteeksi. Sotilaan tarina – ja vähän muidenkin on sen ohella kotiseutuhistoriallisesti äärimmäisen arvokas tietopaketti ja ajankuva Miehikkälästä.

Monikerroksisuutensa, Reinon ja Helvin kokemien tositapahtumien ja heidän Jumalaan turvaavan hädän ja rukousten kautta kirja koskettaa. Se nostaa pintaan sodan kurjuuden, mielettömyyden ja varsinkin kotirintaman pelon läheisistä ja Suomen kohtalosta kokemuksena, johon voidaan samaistua laajalti koko maassa.

Tämän kirja-arvion tekijälle aikaisemmin täysin tuntematon Reino Inkeroinen paljastuu kirjassa ilman ainuttakaan ylisanaa tai korostusta samankaltaiseksi reserviläisjohtajaksi ja sotilaaksi, niin kuin maan parhaat taistelijat tuolloin olivat. He eivät kerskuneet teoillaan, vaan halusivat tehdä niitä aina yhä lisää isänmaansa hyväksi voimiensa ja kykyjensä mukaan. He halusivat sodan loppuvan nopeasti. Se oli Suomen onni. Heistä jälkipolvet voivat olla nyt surutta ylpeitä!

Sotilaan tarina – ja vähän muidenkin kannattaa lukea. Se on esimerkki, mitä kansan syvistä riveistä lähtevä suomalainen isänmaallisuus ja maanpuolustustahto käytännössä oli, ja mitä se sai aikaan!

Kirjoittaja ja hankintavihjeitä

Kirjan kirjoittaja Osmo Kimmo, syntynyt Miehikkälässä 1941, on koulutukseltaan valtiotieteiden kandidaatti. Työuran hän teki talouselämän palveluksessa tietotekniikkatehtävissä alan alkuvuosista lähtien. Hän asuu Helsingissä, pitää synnyintilaansa Suur-Miehikkälässä vapaa-ajan asuntona ja hoitaa tilan metsiä edelleen. Hän on sotahistorian harrastaja, kirjoittaja ja tutkija. Osmo Kimmo on osallistunut ja osallistuu Salpalinja-oppaana linnoituksen esittelemiseen Salpavaelluksilla ja reserviupseerioppilaille suunnatuilla tutustumiskierroksilla Virolahden Harjussa.

Kirjaa voi tässä koronavaiheessa tilata Mediapinnan sivuilta www.mediapinta.fi/isbn/978-952-81-0831-3  tai puh 03 225 9600 tai pirjo.vesikko@mediapinta.fi  Teosta voi tiedustella myös kirjakaupoista ja tilata Suomalaisen kirjakaupan verkkokaupasta. Epidemiaan liittyvien rajoitusten hellitettyä kirja on mahdollisesti hankittavissa suoraan tekijältä jossakin sopivassa tilaisuudessa.

TERHO AHONEN

Kirjan päähenkilön sotatietä voi seurata oheislukemistona myös Sotapolku.fi -palvelusta. Kannen valokuva Terho Ahonen.