03/2016 uutiset

Porlammin jättimotti

Kannaksen valtausoperaatiossa elokuun lopulla 1941 suomalaiset joukot saivat jatkosodan hyökkäysvaiheen tärkeimmän voiton kukistamalla Viipuria puolustaneet puna-armeijan joukot. Operaation seurauksena kehkeytyi ns. Porlammin tai Porlammen motti Yläsommeen – Porlammin alueelle. Alue sijaitsee noin 15 kilometriä Viipurin eteläpuolella.

Porlammille saarrettiin ja taistelukyvyltään tuhottiin neuvostodivisioonat 43, 123 ja 115, jotka olivat neuvostomarsalkka Voroshilovin arvovaltasyihin perustuvasta käskystä jääneet puolustamaan Kannasta ja ennen muuta Viipuria. Sieltä saatiin jatkosodan suurin sotasaalis. Voiton jälkeen suomalaisjoukot suhteellisen helposti valtasivat takaisin koko Karjalankannaksen syyskuun puoliväliin mennessä.

Porlammin motti 1
Jatkosota alkaa ja suomalaiset hyökkäävät

Heinrichsin Karjalan armeija aloitti 10.7.1941 hyökkäyksen Sortavalan pohjoispuolelta tavoitteena Sortavalan vapauttaminen ja eteneminen Tuulosjoelle ja Suojärvelle. Tavoitteet saavutettiin heinäkuun loppuun mennessä. Tähän hyökkäys pysäytettiin toistaiseksi. Tämän sotatoimen tarkoituksen oli sitoa Laatokan pohjoispuoliset neuvostojoukot ja näin saada varmistaa Karjalankannakselle suuntautuva hyökkäys ilman sivustauhkaa.

31.7.41 kenraali Taavetti Laatikaisen II Armeijakunta aloitti hyökkäyksensä Parikkalasta Laatokan rantaan ja edelleen Pohjois- ja Koillis-Kannakselle Käkisalmelle. Hyökkäyksen tavoite saavutettiin valloittamalla Vuoksen pohjoispuolinen alue ja 3-5 km:n syvyinen ja 30 km leveä sillanpää Vuoksen varrella Hopeasalmen eteläpuolella 18.8.-20.8. Tällä suunnalla oltiin siten jo hyvän matkaa eli 30-40 kilometriä Viipurin itäpuolella. Edellytykset Viipurin takaisin valtausoperaatiolle olivat olemassa.

Kenraali Oeschin IV Armeijakunnan Viipurin valtausoperaatio määrättiin alkavaksi 22.8.41. Lähtöasemana oli Imatran ja Nuijamaan välinen alue. Hyökkäys kohdistui Viipuria kohtia ja eteni nopeasti se pohjoispuolelle Viipurin maalaiskunnan alueelle. Winellin 8 divioona etelämpänä tyytyi sitomaan vihollista.

Porlammin motti 2
Vihollinen

Suomalaisten aktiivisuus oli saanut vihollisen epäluuloiseksi. Varsinkin suomalaisjoukkojen Vuoksen ylitys Hopeasalmella sillanpäineen sekä suomalaisten hyökkäys tältä suunnalta Viipuria kohti ennen jo 22.8.41 viittasi neuvostojoukkojen saartamispyrkimykseen.

Vihollinen tunsi suomalaisten mottitaktiikan talvisodan ajalta, joskin nyt puolustuksessa olevat neuvostodivisioonat eivät olleet sellaista kokeneet. Suurvallan ylimielisyys ja ylijohdon käsky Viipurin pitämisestä rajoittivat venäläiskomentajien järjenkäyttöä ja rohkeutta ryhtyä ajoissa vastatoimiin. Jo ennen suomalaisyhtymien hyökkäystä havaittiin, että vihollisjoukot olivat alkaneet perääntyä Ensosta ja Jääskestä ja ryhmittyä puolustukseen Viipurin ympärille.

Kohta havaittiin, että ei ollut kysymys pelkästään vetäytymisestä. Venäläiset siirsivät joukkojaan vastahyökkäykseen niitä suomalaisyhtymiä vastaan, jotka uhkasivat niiden selustayhteyksiä. Vastahyökkäykset alkoivat 24.8.41 Talista Karisalmen suuntaan ja Heinjoelta Hopeasalmen ja Äyräpään suuntiin. Omaan hyökkäykseensä valmistautuneet suomalaisjoukot kärsivät merkittäviä tappiota ja olivat paikoin jopa pahassa pulassa mm. Karisalmella.

Porlammin motti 4
Suomalaiset reagoivat nopeasti
Näiden tapahtumien johdosta suomalaiset improvisoivat rohkeasti. Kenraaliluutnantti Karl Lennart Oesch määräsi IV Armeijakuntaan kuuluvan eversti Winellin 8.Divisioonan hyökkäämään Viipurinlahden yli Viipurin eteläpuolelle ja siten saarrostamaan kaupungin puolustajat etelästä. Tällainen ei alkuunkaan kuulunut Viipurin valtauksen operaatiosuunnitelmaan. Tämä uhkarohkea taktinen sotaliike kuitenkin ratkaisi taistelun Viipurista ja johti kaupungin eteläpuolella Porlammin jättimotin syntymiseen ja lopulta Länsi-Kannaksen valtaamiseen valtakunnan rajalle eli Rajajoelle saakka.

Itse ylimenoon ei oltu ennalta varattu kalustoa. Aluksi käytössä oli vain muutamia syöksyveneitä ja ponttooneja, joita vastaan vihollinen hyökkäili tykki- ja moottoriveneillään. Kuitenkin Lihaniemeen ja Kaislahteen saatiin siirrettyä kaksi pataljoonaa jalkaväkeä, joka tukki venäläisten perääntymistien eli rantatien ja rautatien Viipurista Koivistolle. Motti kiristyi Porlammin ja Yläsommeen ympärille niin, että kaikki maantiet olivat suomalaisten hallussa.

Vasta 28.8.41 Neuvostoliiton päämaja (Stavka) antoi joukoilleen luvan vetäytyä Leningradia kohti talvisodan aikaisen Mannerheimlinjan tasalle. Tämä oli kuitenkin myöhäistä. Koko Kannaksen puolustuksesta vastuussa ollut Voroshilov sai potkut Leningradin puolustuksesta vastaavan tehtävästä. Tilalle määrättiin sittemmin kuuluisaksi tullut ja marsalkaksi asti edennyt Zhukov.

Mottitaistelut päättyivät lopullisesti aamulla 1.9.41 motitettujen antautumiseen ja muiden perääntymiseen Koivistolle metsiä pitkin. Sieltä joukot myöhemmin evakuoitiin laivoilla Leningradiin.

Porlammin motti 5

Porlammin sotasaalis
Eri lähteissä ilmoitetut tiedot sotasaalismääristä ja viholliselle aiheutetuista tappioista vaihtelevat selvästi. Mutta olennaista on, että kolmesta venäläisdivisioonasta ainakin kaksi tehtiin taistelukyvyttömiksi ja, että venäläisdivisioona menettivät lähes kaiken raskaan kalustonsa suomalaisille, jopa huomattavassa määrin ehjänä tai korjattavassa kunnossa.

Suomalaiset saivat haltuunsa muun muassa 68 panssarivaunua, 360 erilaista tykkiä, 246 kranaatinheitintä, 272 konekivääriä, 55 panssarivaunua, 673 autoa, lähes 300 traktoria, noin 4 500 hevosta ja muuta kalustoa.

Suomalaisjoukot saivat myös ainoa kenraalitasoisen vankinsa motista eli kenraalimajuri Kirpitšnikovin. Muita vankeja saatiin 6.000 – 9.000 eli lähes divisioonan verran elävää voimaa! Kaatuneiden vihollisten määrä oli samaa luokkaa ellei jopa enemmän.
Neuvostojoukkoihin tarttunutta täyttä paniikkia Porlammin mottialueella osoittaa se, että suurin osa vallatusta kalustosta saatiin käyttökuntoisena suomalaisten käsiin. Alueelle haudattiin noin 7 000 neuvostosotilasta. Suomalaisen IV AK:n
kokonaistappiot kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina jäivät alle 3 000 miehen eli noin 7 %:iin kokonaisvahvuudesta.

Göran Lindgren

Kirjoittaja on KTM, ylil res, Tapiolan Reserviupseerien jäsen, Senioriupseerien kerhon hallituksen ja työvaliokunnan jäsen, sotahistorian harrastajatutkija ja opas sotahistoriallisilla retkillä.

Lähde mukaan!

Lue lisää Helsingin Reservin Sanomista lehden lukijamatkasta ja Senioriupseerien kerhon syysretkestä Viipurin valtausoperaation maastoon 26.-28.8.2016 ja ilmoittaudu mukaan! Tutustumme silloin myös Porlannin motin maastoon.

Jaa uutinen: