Paikallisjoukkoja on vahvistettava
Puolustuspoliittinen selonteko jätettiin 16.2. eduskunnan käsiteltäväksi. Valtioneuvoston selonteossa on monia linjauksia, joista nostan tässä esille yhden: paikallisjoukot ja vapaaehtoisuuden nykyistä laajempi hyödyntäminen
Jo vuosia sitten aloimme koota vapaaehtoisista ns. maakuntakomppanioita. Konsepti laajeni vuoden 2015 alusta paikallispataljooniksi, joiden henkilöstöstä enää vain osa oli vapaaehtoisia. Samalla paikallisjoukkojen merkitys lisääntyi.
Paikallisjoukkojen tehtävät määritellään uudessa selonteossa seuraavasti: ”Sodan ajan joukkoja, joilla luodaan valtakunnallinen kattavuus valvomalla alueita, suojaamalla kohteita, perustamalla joukkoja ja tukemalla muita viranomaisia.” Ja edelleen: ”Tavoitteena on vahvistaa vapaaehtoisen maanpuolustuksen asemaa paikallispuolustuksessa ja virka-aputehtävissä. Eli ei mikään vähäpätöinen tehtävä koko valtakunnan alueella. Valvontatehtäviä, suojaustehtäviä, joukkojen perustamista ja muiden viranomaisten tukemista (virka-aputehtäviä).
Sodan ajan joukkojen määrään otetaan selonteossa kantaa hieman epäselvästi, kenties tarkoituksella. Joukkojen määrän sanotaan nousevan 50.000 henkilöllä, mutta osin lisäys johtuu laskentatavan muutoksesta. Niin tai näin, vaikuttaa kuitenkin selvältä, että paikallisjoukkojen määrää tullaan lisäämään. Samalla joukkojen tehtävät lisääntyvät ja vapaaehtoisuuden merkitys kasvaa.
Puolustusvoimat tiedotti vuoden 2014 lopulla paikallispataljoonamallia esiteltäessä, että jokaiseen maakuntaan tulee vähintään yksi paikallispataljoona mutta tarkkaa määrää ei silloinkaan ilmoitettu. Maakuntien määrän perusteella pataljoonia lienee parikymmentä. Samalla kerrottiin, että maavoimien 150.0000 sotilaan sodan ajan vahvuudesta noin viidennes on paikallispataljoonissa eli noin 30.000 sotilasta. Näiden vuonna 2014 annettujen ja nyt puolustuspoliittisessa selonteossa olevien julkisten tietojen perusteella voisi toivoa paikallispataljoonien määrän noin kaksinkertaistuvan ja samalla uusien sijoitettavien sotilaiden määrän lisääntyvän jopa 30.000 henkilöllä.
Oma käsitykseni ja toiveeni on, että puolustuspoliittinen selonteko todellakin johtaa paikallispataljoonien määrän tuntuvaan lisäykseen. Paikallisjoukoille on kohteiden valvonnan ja suojauksen sekä virka-aputehtävien myötä sälytetty varsin vaativa tehtäväkenttä.
Huomioitaessa myös Suomen maantieteellinen laajuus, on todellakin syytä vahvistaa paikallisjoukkoja, jotta ne voivat uskottavasti selviytyä tehtävistään. Samalla joukot myös tosiasiallisesti kasvaisivat ja entistä useampi reserviläinen saisi toivomansa sodan ajan sijoituksen.
Ismo Nöjd
Vpj Reserviläisliitto ry
