HRUP:n puheenjohtajalta
Tämän vuoden tammikuussa on kulunut tasan 100 vuotta siitä, kun reilu kuukausi aikaisemmin julistettua itsenäisyyttä alettiin käytännössä toteuttaa. Neuvosto-Venäjä, Saksa, Ruotsi ja Ranska olivat toki itsenäisyyden tunnustaneet jo tammikuun alussa, mutta Suomessa oli vielä paljon venäläisiä sotilaita varuskunnissa. Samaan aikaan kuitenkin alkoi myös punakapina, ja sitä myötä itsenäisen Suomen ehkä synkin kevät. Kevään tapahtumiin ja sodan kulkuun on turha paneutua tässä tarkemmin, tunnemme sen historian varsin hyvin.
Kun lukee lehtiä ja seuraa esimerkiksi sosiaalista mediaa huomaa helposti, että tammikuun viimeisenä sunnuntaina alkaneet tapahtumat saavat kohtalaisen yksipuolisen käsittelyn. Niin lehdissä kuin televisiossakin on esitetty erilaisia, sinänsä ansiokkaita dokumentteja ja asiaohjelmia 1918 kevään tapahtumista. Mutta kuten olemme ehkä saaneet tottua jo pidemmän aikaa, tarkastelu tehdään melko suppeasti. Dokumenttielokuvat ja haastatteluohjelmat keskittyvät pitkälti yhteen narratiiviin. Voimme kuitenkin varmasti olla kaikki melko yksimielisiä mitä Suomelle olisi käynyt, jos punakapina olisi onnistunut ja Suomesta olisi tullut Bolševikkinen valtio. Jotain osviittaa antaa mm. se kohtalo, joka kohtasi niitä suomalaisia jotka pakenivat Venäjälle. Toinen asia, joka saa tietysti paljon tilaa vuoden 1918 mediakäsittelyssä on vankileirit. Tässäkin asiassa voinee vallita yhteisymmärrys siitä, että leirien osalta eivät oikeusvaltion periaatteet toteutuneet. Kokonaan toinen asia on sitten se tulisiko vapaussodan vaiheet käydä niin sanotusti tasapuolisesti läpi, vai onko rakentavampaa todeta että elämme jo sataaensimmäistä vuotta vapaassa Suomessa. Itse olen sitä mieltä, että me emme saavuta mitään syyllistämällä eri osapuolia, varsinkaan kun kukaan silloin mukana ollut ei ole enää keskuudessamme. Yksikään elossa oleva Suomalainen ei ole vastuussa sen enemmän vallankumousyrityksestä kuin vankileireistä. Sen sijaan voimme ottaa mallia esimerkiksi siitä, miten suomalaiset tulivat yhteen kaksikymmentä vuotta myöhemmin, jolloin entiset punaiset ja valkoiset seisoivat vierekkäin torjuakseen vihollisen hyökkäystä maahamme.
Yhteisen ymmärtämisen ja yhteistyön yhtenä esimerkkinä toimikoon Katajanokan Upseerikerhon ja Helsinki Congress Paasitornin yhdessä toteuttama valokuvanäyttely: Talot vieraissa käsissä. Näyttelyssä esitellään 20 valokuvaa jotka liittyvät vuoden 1918 tapahtumiin Paasitornin ja Katajanokan Kasinon näkökulmista. Näyttely on nähtävissä Paasitornissa kesäkuuhun asti, jonka jälkeen se siirretään Katajanokan Kasinolle, jossa näyttely avataan uudelleen elokuun aikana.
Tänä vuonna vietetään Suomen Puolustusvoimien 100-vuotisjuhlavuotta. Helsingin piirit ovat aktiivisesti mukana, piirien osalta päätapahtuma on 2.6. järjestettävä avoimet ovet-tapahtuma Santahaminassa. Tähän tilaisuuteen tarvitaan tietysti myös vapaaehtoisia hoitamaan piirien info-/tapahtumateltat. Päivä on tietysti hieman haastava, koska monella on silloin erilaisia päättäjäisiä ym, mutta jos pystyy tarjoamaan apua edes osaksi päivää, pyydän olemaan yhteydessä toiminnanjohtaja Tomi Alajokeen. Kaikki apu on tervetullut ja tarpeen!
Haluan myös muistuttaa piirin vuoden 2018 painopisteestä joka on kenttäkelpoisuus. Jokaisen reserviläisen velvollisuus on huolehtia siitä, että oma henkinen ja fyysinen kunto on riittävä. Lisäksi riittävä ampumataito on jokaiselle välttämätön. Kenttäkelpoisuusindeksi koostuu molemmista, mutta painottuen kuntoon (2/3). Vinkkejä ja tavoitteita voi lukea esimerkiksi Puolustusvoimien kuntotestaajan käsikirjasta. Osallistukaa järjestettäviin kuntotestauksiin, urheilutapahtumiin ja piirin ja kerhojen ampumatilaisuuksiin, ja asettakaa myös tavoite mitä saavuttaa. Oma tavoite on korottaa kuntoindeksiä vähintään yhdellä. Haastan kaikkia reservin upseereja samaan.
